Irti ruodusta

Toisin kuin perheensä pojantytär otti ja liittyi kirkkoon, minkä aamuinen kastetilaisuus Turun Henrikin kirkossa vahvisti. Paikalle halusin minäkin ihmettelmään, kuinka kaste toimitetaan isolle tytölle. Sanoisin, että melko pikaisesti, silti ihan juhlavasti. Eikä "lapsen" päätä kasteltu puhumatta siitä, että kummien olisi tarvinnut jotenkin nostella neitoa. Pappi hoiti asian tekemällä veteen kastetuin sormin kevyen ristinmerkin tytön otsaan. Yhteisesti tunnustettiin kristillinen usko, taidettiin myös laulaa virsi. Enempää en muista, koska tuntia myöhemmin alkoi jo konfirmaatio.

Kaikkiaan 26 rippileirinsä juuri päättänyttä nuorta - pojantytär muiden mukana - pääsi ensi kertaa ehtoolliselle, jolla heidän jälkeensä kävi monia  messuun osallistuneita seurakuntalaisiakin. Mahtoi albaan pukeutuneilla nuorilla olla kuuma, kun vähemminkin varustein hiki virtasi: ulkona lämpö ylitti 30 C-astetta, sisällä kirkossa sitä riitti vähintään saman verran.

Kotipihalla iltapäivän mittaan sitten juhlittiin isolla joukolla, niin kuin asiaan kuuluu. Eikä tosiaan ollut huolta kylmästä tai sateesta! Näin tyttö askeltaa kohti aikuisuutta omaa polkuaan, jolle kuulemma rippikoulu hyvällä tavalla opasti. Saa nähdä, seuraako neidon isä tytärtään ja ottaa käydäkseen rippikoulun. Aikoinaan lupasin pojalle rippilahjaksi hevosen, kuten herra tänään muistutti. Silloin vuosikymmeniä sitten vesiurheilu piti niin otteessaan, että aikaa ei piisannut rippileiriin tai muuhunkaan rippikouluun. Jos joudun vielä pitämään lupaukseni, riittää, kunhan ostan jonkinmoisen konin. Mitään kastelahjaa ei tarvita, sillä tämä lapsi kuskattiin aikoinaan vauvana kirkkoon saamaan kasteessa nimensä ja pääsemään seurakunnan yhteyteen. Siitä hän on sittemmin omatoimisesti eronnut.