Ihmeellisiä ovat myös Pieter ten Hoopenin Stockholm-sarjan usvaiset kuvat, joista välittyy outoon kaupunkiin tulleen ihmisen yksinäisyys. Ne ovat edelleen esillä museossa.
Ennen näkemättöminä minä koin myös Sandy Skoglundin isokokoiset, surrealistiset asetelmat. Nekin ovat edelleen nähtävillä. Mutta mihin mahtanevat matkata Leibovitzin kuvat seuraavaksi? Jos ne saadaan Suomeen, käyn katsomassa ne uudestaan.
Kiinnostuneille tiedoksi, että museon löytää suomalaismatkailijoille tutulta rannalta, jota pitkin kävellään Viking Linen terminaalille. Tässä vielä museon tarjoama ulkokuva paikasta ja sen oheen kirjattu kelpo opastus: Vi huserar i Stora Tullhuset, vid Stadsgården i Stockholm. Slussenilta kävelee sinne kymmenessä minuutissa. Viime perjantaina minua onnisti siinäkin mielessä, että silloin oli ihana sää, kuten paluumatkalta ottamastani kuvasta näkyy.
2 kommenttia:
Olenpa todella kateudesta vihreä , kun olet Annien kuvat nähnyt !Luin siitä näytteleystä joskus ja olisi se hienoa nähdä .Olihan täälläkin toki jotain , mutta ei noin kattavasti .Hän kuvaa KAUNIISTI ja taitaa tällä hetkellä olla surkeassa rahapulassa .
Jes, olis ollut hauska katsella Annien kuvia yhdessä. Ehkä niitä saadaan kunnon valikoima Hesaankin. Sitten vois tehdä treffit näyttelyyn. Mistä muuten tiedät, että Annie potee rahapulaa?
Lähetä kommentti