Lauantaiherkkuja

Kävi taas tuuri, kun pääsin viime tingassa katsomaan Erica Kovasen valokuvia (http://www.ericakovanen.com/) hänen ensimmäiseen yksityisnäyttelyynsä. Kuvat, jotka löytyvät myös taiteilijan kotisivuilta, ovat olleet jokusen viikon esillä Valokuvakeskus Perissä. Se majailee tätä nykyä Väinö Aaltosen museossa Aurajoen rannalla. Aiemmassa paikassa en tullut käyneeksi, minkä häpeäkseni tunnustan.

Kirjallisuudestakin inspiroituva valokuvaaja oli poiminut näyttelynsä moton Bo Carpelanilta. Koska en löytänyt tekstiä Kovasen kotisivuilta, tarjoilen sen tässä omana, vinona valokuvanani.

Kannattaa vilkaista myös Perin lehdistötiedotetta linkistä (http://www.peri.fi/tiedotus/lehdistotiedotteet)

Jos valokuvien katselijoita oli vain pari, joen toisella rannalla Turun taidegraafikkojen Joella-galleriassa oli melkeinpä tungosta Kuutti Lavosen grafiikkaa tiirailemassa. Ilmeisesti ihmiset ovat lukeneet Turun Sanomien perusteellisen, kiittävän arvostelun (http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/nayttelyt/164623.html) Lavosen sielukkaista töistä, jotka jo muutenkin tiedetään mestarismiehen tekemiksi. Moni näkyi myös varanneen vedoksia. Niiden hinnat eivät pilviä hiponeet, sillä esimerkiksi alle kopioidun kuvan vedoksen olisi saanut ostetuksi muistaakseni noin 400 eurolla. Suurikokoisimmat vedokset maksoivat toista tuhatta euroa. Puukehyksistä piti vielä pulittaa oma hintansa. En varannut pientä enkä suurta, vaikka ihailla osasin.

Minulle viime aikojen näyttelyt merkitsevät jonkin asteista suunnan muutosta omissa kuvatouhuissani. Katselen jo kameraa kaihoisasti ja odotan, että pääsisin sinuiksi sen kanssa yksittäisten, punnittujen otosten tallentamiseksi. Ne voisivat olla luontokohteita tai kasvotutkielmia tai peräti jonkin asteisia muotokuvia. Valotuksen opiskelua tarvitsen monen muun lisäksi. Että semmoisiin urakoihin näin talven kynnyksellä, kun syyssiivoukset ja -sylttäykset ovat kohta muisto vain.