Hannu Salaman Sydän paikallaan - vai mikä kumma?

Ensi töiksi sanon, etten kykene lainkaan yhdistämään kirjan nimeä sen sisältöön. Ja toiseksi kirjasta kirjoittaminen muutenkin tuntuu kuin kerjäisi tekijältä roimat roiskeet, jos ja kun teksti paljastaa paitsi naivin lukutapani - otan kirjan minäkertojan mielipiteet Hannu Salaman omina - myös lattean keskiluokkaisuuteni ja muun laumasieluisuuteni. Semmoisten Handen/Salaman irvimien sakkiin taidan kuulua, vaikka muuta väittäisin. Silti monin paikoin hykertelin, kun Salama (vai kuka lieneekään?) tiukasti tutkailee 1960- ja -70-luvun  poliittisia tapahtumia ja niiden myötä myös yksityisiä kokemuksiaan. Paikka paikoin hoksasin vinkkejä yhtä lailla A. Kiven veljeksiin kuin Paavo Haavikon ja muiden tuotantoon. Tekstien välinen keskustelu tuotti  pikku ilonaiheina ja testasi lukijan lukeneisuutta. Kirjoittajan tietämyksen osoituksenakin intertekstuaalisuus toimii.

Otti aikansa, ennen kuin pääsin kärryille Hansin alias Hans von Blixtin alias Handen, Allun ja muiden kulloisistakin kuvioista eri aikoina ja paikoissa. Kieli osoittautuu originellin 65 - 66-vuotiaan erakkona elävän minäkertojan varsinaiseksi kotimaaksi. Romaani rakentuu Allu-kaverille monipolvisin lausein karttuvasta kirjeestä ja kirjoittamista katkovista esitetyn nykyisyyden tapahtumista. Niissä taas keskeisintä on naisen jalkoväliin hankkiutuminen. Kaipailevana mies yhä kurkottaa nuoreen ja nättipeppuiseen Jänöön, mutta saa vain vanhaa ja tuttua, silti missitasoista. Ja sitten vielä muutaman kerran entistä ihastusta, luisevaksi käynyttä.

Enempää en esittele, erittele enkä arvota Salaman uutuutta, vaan tarjoan linkin arvosteluun, jonka nojalla kirjan ostin. Oma lukukokemukseni poikkeaa siitä, mitä kritiikin perusteella odotin. En arvannut kiinnostuvani yksikseen elävän ikämiehen olemisen ja tuntojen kuvista. Niin kumminkin kävi. Silti kummastelen yhä, mikä vitsi kirjan nimi on. Sarkastinen heitto telkkarissa pitkään jatkuneeseen sarjaan? Ei kirkastunut, vaikka Salama paljastaa kroppansakin toiminnoista enemmän kuin moni uskoisi. Loppua kohden  tympäännyin yhä uusia kierteitä keränneisiin ihmisinhon ja maailmanlopun maalailuihin.