Vanhan koulukaveriporukan kesken perinteeksi on jo muodostunut kokoontua Naantaliin joulun alla ja paneutua kaikessa rauhassa Trapin herkkuihin. Tänään taas oli se päivä, jolloin parikymmentä nauruherkkää 'ei vielä ihan vanhaa' ehti kahdeksi paikalle. Isoin lounasruuhka oli silloin jo ohi. Mikä parasta: tarjolle oli kannettu uutta ja tuoretta syötävää. Viereinen hiukan tärähtänyt kuva aavistuttaa edes pikkuisen, mistä kaikesta oli varaa valita.
Lämpimiä ruokiakin oli yllin kyllin. Salaatteja tai jälkiruokia en edes yrittänyt kuvata, vaan pelkästään söin niitä. Mainittakoon, että puutalon pienten huoneiden kodikkuus aivan meren rannassa lisää erityisen aromin kaikkeen syötävään. Tämän aterian maukas runsaus mielessä alan pikku hiljaa valmistella omaa jouluani. Ruokaa tarjoan sopivassa määrin niille, jotka pöytääni istahtavat. Itse tiedän pääseväni aattoiltana tyttären valmistamalle ja kattamalle aterialle. Ei siis enää tietoakaan mistään joulukiireistä. Lupsakkaa joulunalusaikaa toivotan muillekin.
2 kommenttia:
Olen joskus kesällä nauttinut Trapin herkuista todella viehättävässä ympäristössä - pitääpä joskus laittautua Naantalin talvi-idylliin. Meikäläisen jouluvalmistelut pyörähtivät käyntiin, kun poro saapui Lapista. Poropaisti on komeillut joulupöydässäni jo useamman vuoden ajan, kun minäkin aattona pääsen pojan perheen joulupöytään niitä perinteisiä herkkuja nauttimaan italiaisuudella höystettynä. Piparkakkutaikinan sentään eilen tein! Tuoksukin pipareista on niin kotoisa - ja tykkään taikinasta niin kuin koko perheeni aikoinaan!
Tuollaiseen joulupöytään istuisin minäkin .Ja piparitaikinoita (vamiita ) on tullut syötyä jo monta , jokunen paistettukin on jäljellä.Muuten -vaikka kuinka on valkoista -ei tunnu joululta, mutta ainahan tuo on tullut , niin kai nytkin .Ja salamasta en suuresti tykkää , luen kun kohdalle osuu .Tuntui kovin eritepitoiselta tekstiltä..
Lähetä kommentti