Lumen tuiskutessa ikkunan takana tutkin kirjahyllyjäni, että löytäisin joltakulta runoilijalta passeleita sanoja tälle juhlapäivälle. Kuinka silmiini osuikaan oitis Heli Laaksosen kokoelma Sulavoi (2006) ja sen sivulta 46 runo Naisasianaissi
Nii et mitä kukki
mee olla poimittavaks
ja ketä semssi
flotkastunui harakankelloi
vaasissas kauan pittäkä?
Me ollan koivupuit.
Ripustakka
kellassi keinui
meijä oksil
ottakka villi vauhti
kullankarvasil kintuillan.
Hyvää itsenäisyyspäivää niin miehille kuin naisille! Viimeistään kesän tullen irrotellaan koivupuitteen katveessa.
4 kommenttia:
Aukeshan se , kun muutaman kerran luin !
Oon niin uusavuton, että bittiavaruuteen taitavat kommenttini singahdella! Yritän silti yhä uudelleen. Helmoja kannatellen siirryin autosta itsenäisyyspäivänä Hesan keskustassa lumessa tarpoen miniän 50-v. juhliin. Olipa komean näköistä, kun puut olivat lumisia ja maisema hohtavan valkoinen. Liput vielä lisäsivät juhlatunnelmaa.
Komeasti tulevat kommentit perille. Saan ne ensin sähköpostiini, koska aivan avoimeen blogiin siirryttyäni pelkäsin häirikkökommentteja. Siispä kruksasin ennakkotarkastusruudun. Tiedoksi vaan, että jokikinen kommentti on välttynyt sensuurilta: kaikki julkaistu!
Niin ja onnea vaan kaikille näinä aikoina juhliville naisille.
Lähetä kommentti