Bo Carpelania muistellen

Olen tutustunut Bo Carpelanin tuotantoon jo kauan sitten. Jossain vaiheessa luin kaiken hänen tuotannostaan, mutta 1990-luvulle tultaessa rupesi jäämään aukkoja. Axelin kamppailin på svenska, vaikka ruotsini ei ihan riitä teoksen kaikkien sävyjen tavoittamiseen. Kummasti kuitenkin nautin sekä kamppailustani että itse teoksen ystävyys- ja mesenaattitarinasta.

Tällä haavaa lueskelen hissukseen Graminaa (2010), jonka sain - pyynnöstä! - syntymäpäivälahjaksi. Eikä aikaakaan, kun kuultiin viesti Carpelanin kuolemasta. Lahja sai lisää painoa. Vietän jonkinlaisia pitkiä jäähyväishetkiä lukemalla teoksesta vain muutaman aforistisen tiivistyksen kerrallaan. Niitä löytyy kolme osastoa. Ensimmäisessä on reunamerkintöjä Horatiuksen, toisessa Vergiliuksen ja kolmannessa Danten runouteen. Aamulla jo pysähdyin tähän:

Sattuma johtaa

täsmällistä partituuria. (16)

Jukka Petäjän 11.2.2011 päivitetyssä nekrologissa  (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Kirjailija+Bo+Carpelan+on+kuollut/1135263729763) korostuu se, kuinka Bo Carpelanin runoudella oli myös tiivis suhde antiikkiin. Hän julkaisi vuonna 1984 kokoelman Marginalia, joka pari vuotta myöhemmin ilmestyi suomeksi Tuomas Anhavan käännöksenä. Kirja koostui lyhyistä aforistisista runofragmenteista, jotka olivat syntyneet reunamerkintöinä antiikin Kreikan ja Rooman runoutta lukiessa. Inspiraatiota Carpelan oli hakenut yli kahdeltakymmeneltä runoilijalta.

Viime vuonna julkaistussa uudessa kirjassaan Gramina hän palasi samaan konseptiin, tällä kertaa keskittyen kolmeen Italian niemimaan klassikkoon: Horatiukseen, Vergiliukseen ja Danteen. Yhtä aikaa alkuteoksen kanssa ilmestyi myös Caj Westerbergin suomennos.

Jatkan lukemista ja kuulosten tänään sitä, mitähän joutilaisuus saa minussa aikaan.

Ystäväni Vergilius, joutilaisuuden

maaperä on syvä ja rikas.

Ahkeruuden käy kuin saven

kuivuuden vallitessa.

Vesi virtaa, virtaa kuin joutenolo

rehevän vehreyden keskellä. (16)