sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Mielensä pahoittamisesta ja siitä toipumisesta

Aika ajoin käsissä on pyörinyt Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja (2010), jota alakerran emäntä auliisti lainaa. Vasta tänä aamuna luin kirjan kokonaan ilman sen kummempia hyötynäkökohtia kuin tämä blogiteksti. Aiemmin etsin sopivia pätkiä luettavaksi jollekin porukalle ihan tietyssä tarkoituksessa. Vaikka en vielä ole kirjan mielensäpahoittajan ikäinen enkä edes mies tai yhtä jäärä, saan silti lohtua Kyrön tarjoamasta sukupolvinäkemyksestä. Kyllä en ole minäkään vailla synkkiä kokemuksia lasteni kanssa tai lapset minun kanssani. On sitten joulu tai jokin kesäjuttu, kun muistan tuntuneen lähes samalta kuin papasta kalkkunaa syödessä, vaikka tarjolla olisi pitänyt olla harmaasuolattua kinkkua. Kirjasta löytyy monia muitakin aiheita mielensä pahoittamiseen. Niistä yhteen pääse kiinni kuuntelemalla esimerkiksi Siideri-jutun Kyrön itsensä lukemana.


Perjantaina 4.3. klo 12 istuin monien muiden kanssa Tampereen yliopiston Hämeenlinnan toimipaikan auditoriossa odottamassa kasvatustieteen maisterin Ismo Ahon väitöstilaisuuden alkua. Väittelijään tutustuin puolitoista vuotta sitten, jolloin tehtäväkseni tuli tarkistaa hänen käsikirjoituksensa kieli. Kun sain työni tehdyksi, istuimme pitkään lehteilemässä sivuja ja juttelemassa aiheesta. Samalla kävi selväksi, kuinka tekijä oli  pahoittanut mielensä joistakin kommenteista. Esitarkastuslausunnotkaan eivät mieltä ylentäneet. Melkeinpä oli odotettavissa, että käsikirjoitus jäisi sikseen eikä sitä koskaan päästäisi julkisesti tarkastamaan.

Toisin kävi: mies tarttui toimeen, kävi läpi koko työnsä ja kasvoi tehtävän mittaiseksi. Niinpä saatoimme kaikki paikalla olleet tyytyväisinä seurata keskustelua tutkimuksesta, jonka otsikko Mikä tekee opettajasta selviytyjän? jo kertoo, mistä siinä kysymys. Vastaväittäjä, dosentti Riitta Jyrhämä Helsingin yliopistosta johdatteli rauhallisesti keskustelua ja esitti kysymyksiä, joihin väittelijä antoi asiantuntevia vastauksia. Dosentti Heleena Lehtonen kustoksena ja työn ohjaajana myhäili tyynesti kaadellessaan tarvittaessa kannusta vettä puheesta kuivuvien kurkkujen kostukkeeksi.  Kohottava tilaisuus ja kokemus, kaiken kaikkiaan. Onnea kaikille jatkohankkeille!

3 kommenttia:

Tuula Levo kirjoitti...

Tämä se on äikänmaikan osa: mielensäpahoittaneita saattaa ilmaantua vuosikymmenten jälkeenkin juttusille. Sain sen ja sen numeron siitä ja siitä aineesta, tai ei tullut kannustusta runojen kirjoittamiseen jne. (Onneksi on ollut heitäkin, jotka muistavat olleensa joskus hyvillään äikänopettajan sanomisista.)
Tämä kasvatustieteestä väitellyt on ilahduttava poikkeus, kävisi ihan opiskelijoille malliksi. Tai miksei, myös kirjailijan ammattiin pyrkivälle. "Se vasta on oikea kirjailija, joka tohtii kirjoittaa kirjansa läpi uudelleen", kustantaja sanoi minulle vuosikymmen sitten, kun aloittelin kirjailijantyötäni.

vanski kirjoitti...

Mielensä pahoittajan osa on vaikea - kuin myös sen , joka pahoittaa sen pahoittajan mielen .Tässäpä oiva oppilause ulkomaalaiselle kielenoppijalle ! Huumorintaju ja ymmärrys on niin tuiki tärkeää.

Lissu kirjoitti...

Jes, kyllä erinäisissä kuvioissa on kysytty ja venytetty huumorintajua. Samalla myös tajua siitä, että aika ajoin seistään yhteisissä tilanteissa ihan eri kantilla.