Nälkä tuli hankituksi pyrähdyksellä uudenuutukaiselle mökille Nousiaisten Valpperiin. Asia oli niin tähdellinen, että sain päivän retkikaverin Hesasta asti. Kumpikin olemme harrastaneet mökkien bongailua. Minulta se loppuu nyt, sillä tänään puolelta päivin vedän nimeni kauppasopimukseen. Sitten alan opetella mökkielämää lammen rannalla. Kamerat seuraavat mukana, joten pikku hiljaa tarjoilen kuva- ja muuta antia kokemuksistani näilläkin sivuilla.
Jatkan Nikon-treenejä tosissani, sillä oheisista kuvista näkyy, etten esimerkiksi keskiviikkona kunnolla keskittynyt kameraan. Ekan otin automaattiasetuksin. Siinä etuala paistaa valkoisena, varsinainen kohde liian tummana. Salama räiskähti, totta kai, ja jätti heijastukset laseihin. Ei kannata esitellä semmoista otosta. Yllä olevassakin kuvassa kohteen kasvot jäävät pimentoon, kun en hoksannut käyttää täytesalamaa.
Lopulta maltoin hiukan asetella käsisäätöjä. Tulos parani, kuinkas muuten.
Kerrottakoon, että vinossa lasissa on ihanaa jälkiruokaa koristeenaan lehdenohut suklaakeksi.
Viimeinen, hiukan epätarkka kuva kertokoon, kuinka tyytyväisiä olimme päivän antiin.
Tiedoksi vielä se, että Rocca toimii nykyään Ingmanin talon siinä lukaalissa, jossa ennen oli Ravintola Linnankatu 3. Sisustus on uusittu. Onhan paikka parasta Turkua kuten myös kokit.
7 kommenttia:
Onneksi olkoon uudesta mökistä. Toivon, että se tuottaa sinulle paljon iloa! Nuo ruoat tuolla ravintolassa vaikuttivat tosi herkullisilta, Pitää muistaa nimi, jos sattuu asiaa Turkuun.
Hei ja paljon onnea uuden mökin omistajalle! Saammme sitten varmaan joskus kesällä nähdä sen. Rocca on kiva pitää mielessä, olemme olleet siellä kerran. /Sari
Sekö mökki tulee omaksesi, jonka olit blogille kuvannut? Onneksi olkoon! Mökkihöperyys on hieno tauti, nytkin käväisin maalla ja puolimetrisestä hangesta huolimatta nostin puutarhakaluston hangelle, missä sitten auringonpaisteessa nautimme termospullokahvit. Kyyhkypari kuherteli ja kujerteli, tikkapariskunta kävi lintulaudalla, koppelon kosintaääni kuului metsästä. Takaisintulomatkalla bongasin ekat leskenlehdet moottoritien etelärinteellä Espoossa! Se on sitten kevät!
Sarille terkut tätäkin kautta. Tottahan toki tavataan kesällä Kuusi-nimisellä tilallani Nousiaisten Kakkarin kylässä. Tuulikille, Eeville ja kaikille muille lukijoille iloiset terveiset mökinmummolta. Kohta minäkin ruokin tipuja omalla pihalla. Lampeen tunkevia joutsenia kumminkin täytynee varoa hyysäämästä.
Ai ,on mökki nimetty jo ! Et sitten ainakaan kaikkia kuusia henno kaataa..Mutta mistäs tuo Kakkari tuli ??!Onneksi siellä ei kaikki ole pelkkää auvoa ,saat nuo Sibeliuksen lemmikit riesaksesi ...joo, happamia sanoi kettu ...mutta ehkä se meillekin vielä onnistuu .Juu, ja täytesalaman unohtaminen ei haittaa ollenkaan...saako kuvia levittää ?
Vanski, voit levittää kuvia niin kuin mielit. Sinähän niissä näyt...
No näinhän siinä pitikin käydä. Onnea ja monia ihania hetkiä mökillä!
Lähetä kommentti