Kun päivä paistaa ja vesi liplattaa, houkutus uimiseen riipii vaatteet rannalle. Näin kävi tänään kirkasvetisellä hiekkakuopalla, jolla kavionjäljistä päätellen poikkeaa myös hevosia. Siihen lampeen upposi talviturkki kahdelta isoäidiltä, vaikka kylmä vesi alkuun kirpaisi. Itse asiassa lämmintähän se oli, ehkä 17-asteista.
... ja päättyy, kunhan jalat tapaavat pohjan. Vettä tosiaan riitti enemmän kuin alkuun arvasi.
Syksyn tullen osallistun läheisen kotilammen ruoppaus- ja hiekoitushankkeisiin siinä toivossa, ettei uimahingun iskiessä tarvitse taapertaa omaa rantaa edemmäs. Tämän kesän pelastus löytyi onneksi aivan matalan kotilammen vierestä.
2 kommenttia:
Missä sulla tällainen uima-allas on ? Lähelläkö ? On kyllä turhan ylellistä nyt ....ja 17 on siis lämmintä ...
Jes, lampi on aivan mökkilammen vieressä. Metsäpolkua vastarannan mökin taitse pääsee mukavasti uimaan puhtoisessa vedessä. Eilenkin olin, kun entisiä työkavereita piipahti kanssani Nousiaisten hiekkakuopilla. Tulin uineeksi myös omassa rannassa, kun tutkin kumitossut jalassa, kuinka syvää on. Rantahan putoaa syväksi heti! Laituri auttaisi torjumaan mutapyörteet. Niitä irtosi pohjasta ihan rannan tuntumassa. Osamankäämejä ja jotain vesiheinää pohja myös lykkää.
Lähetä kommentti