Häivähdys keijujen karkeloista?

 

Aamulla varhain perämetsän puut juorusivat öisistä puuhista oksillaan. Niille oli pölähtänyt parvi liehuhelmoja äänettömään tanssiin. Tanssin hulmahduksista oli yhä jäljellä seitti siellä, toinen täällä, kun hiippailin kamera hyppysissä mänty männyltä halki piskuisen metsän. Höyhenenkeveitä pukuja kastehelmikoristein erotti vielä yhdeksältä, mutta itse tanssijat samoin kuin pukujen kutojat lymysivät jo piiloissaan. Kunpa eivät olisi juhlan tiimellyksessä nauttineet maasta työntyvää, huumaavan punaista houkutinta. Sen vaikutuksesta matka jatkuisi ties vaikka maahisten maanalaisen maailman ääriin. Eikä uusista tanssiaisista perämetsän puissa olisi aikoihin toivoa.

Kuvattomasta kuvallista kertomusta

Eilen jo piti näyttää kuvina, mitä lammella tapahtui. Mutta tietokone teki tenän: tungin korttia tiettyyn kohtaan kuten ennenkin - turhaan. Kone ei ollut moksiskaan, kuvat kumminkin tallessa muistikortilla ja näkyvissä kamerassa. Että tulikin jätetyksi kaapeli mökille! Niinpä yritän liittää pari kuvaa tuonnempana tähän purkaukseen. Ja tässä sitten ensimmäinen otos, mökiltä mukaan liitettynä.

Ostin näet hirvikärpästen torjuntaan verkkoanorakin Erätukusta hintaan 10,90 euroa. On siinä hirvikärpäsillä yrittämistä, kun verkkovaate kattaa ihmisen koko yläkropan. Kaulan kohdalta löytyy vetoketju, jonka voi kiskaista auki, jos ahdistaa. Tänään luin lehdestä, että näihin aikoihin kuoriutuvat hirvikärpäset etsivät uusia isäntiä koon ja tummuuden perusteella. Kannattaa lähteä metsään valkoisissa hynttyissä, kun ei koolleen voi mitään. Ehkä joskus tulee myös kokeilluksi sukkahousuja pankkirosvon tapaan päässä kuten Tuulikki. Ainakin varaan mökille passelit varusteet niille, jotka eivät vielä ole kokeneet hirvikärpästen pörräämistä niskavilloissaan. Sienimetsään on näet päästävä, samoin puolukkaan, vaikka puolukkasato ei ihan vielä ole kypsää.

Toinen juttu on se, miten pitäisi suhtautua susiin. Niitä kuuluu majailevan yhä vahvistunut lauma Nousiaisten metsissä. Jopa kahteen otteeseen sudet ovat napanneet koiran läheisen Turtan tilan pihalta. Mökki muuten sijaitsee suurimman Turtan lammen rannalla... Vielä en osaa pelätä susia, kunpa ei tarvitsisi oppiakaan. Onneksi en omista koiraa. Naapurissa vahtii tätä kulmakuntaa muhkea belgianpaimenkoira. Omistaja tarkkailee käärmeitä, etteivät ne pääse puraisemaan uskollista ystävää. Kuinka suuri olisikaan suru, jos susihukka nappaisi otuksen.

Toisenkin susijutun kuulin vastikään lähitalon isännältä, kun hän kävi tyhjentämässä jätevesisäiliön. Viime viikolla eräänä aamuna hänen emäntänsä oli katsellut ikkunasta pellolle ja ihmetellyt, kurkiko se siellä liikuskelee. Mutta kun otuksesta erottui korva ja toinenkin, oli pakko huomata, että kyse oli ihan muusta kuin linnusta. Kaikessa rauhassa otus, joka tosiaan osoittautui sudeksi, nautiskeli peura-ateriaa. Sittemmin toinen viljelijä osui kyntöhommissa samaan paikkaan ja korjasi raadon loput pois traktorin tieltä. Ihmisiä sudet eivät kuulemma ole hätyytelleet, ainakaan vielä. Sietääpä silti varautua siihen, mistä Vanski kommentissaan kertoo: susia voi ilmestyä pihaan asti öiseen aikaan.

Jos onnistun jälkikäteen liittämään tähän blogijuttuun pari eilen napattua kuvaa, näytän, mikä vaarattoman oloinen parvi lammella kiinnitti huomiota. Melkoinen parvi isoiksi kasvaneita sorsanpoikia siellä äänteli, pulikoi ja väliin huilaili isoilla kivillä. Taisi porukka olla muuttopuuhissa. Ehkä uistinvidan seasta löytyi sopivasti myös syötävää.

Valmiina pajusotaan

Tuhdit aseet on hankittu, mutta hyökkäys pajunversoja vastaan odotuttaa, kunnes saan tilannearvion puutarhurilta ensi sunnuntaina. On alkanut hiukan hirvittää myrkyn käyttö. Eilen nääs kaupassa myyjä, joka kertoi olevansa kemian insinööriopiskelija, painotti, ettei Roundup ole lainkaan niin kevyt juttu kuin usein luullaan. Kannattaa ilman  muuta varustautua paitsi suojakäsineillä ja pitkähihaisella paidalla myös hengityssuojaimella, pitkillä housuilla ja saappailla. Eikä sitten myrkkyä saa päästää vesistöön! Mikä vahinko, ettei uistinvitaa pääse häätämään myrkyllä... On vain jatkettava kitkemistä. Lampihommaan tuli apu märkäpuvusta. Tänään kiskoin vitakasvustoja toista tuntia, eikä yksikään vesikirppu yltänyt nahkaani näykkimään.

 Mutta viereisen kuvan  pajupöheikköön auttaa ensihätään vain raivaussaksien ja vesurin roima käyttö. Jahka sitten uutta versoa pukkaa, sen vihreitä lehtiä voi yrittää täsmäsumuttein valella myrkyllä, kun sattuu sopivan tyyni sää.

Tarkoitus on visusti varjella sekä marjamättäitä että havupuiden taimia. Olisi perin juurin hullua puolihuolimattomasti tuhota männyn tai kuusen taimia, joita urakalla olen pelastanut tukehtumasta paju- ja koivupöheikköön. Viimeisestä kuvasta näkyy, kuinka ahtaalla mäntyparka on valtavan pajupuskan sisässä.

Minusta on alkanut tuntua, että havupuiden taimet moikkaavat meikäläistä kuin kaveriaan. Sen verran pitkään pelastusoperaatio on jo jatkunut. Jokunen nurkka tontilta odottaa vielä raivaussaksi- ja sahahyökkäystä. Sitten voi ruveta seurailemaan, mitä väljässä maastossa puiden ympärillä alkaa tapahtua. Hyvässä lykyssä näkyy muitakin nelijalkaisia kuin rusakko. Olen jo erottanut pikkulammen rantahiekassa peuran sorkkien jälkiä. Susiakin Nousiaisten metsissä elää. Niitä en kumminkaan välittäisi nähdä silmästä silmään.

Kasvua, kukintaa - juhannusta!

Mökkitontilla kasvaa puita monenmoisia. Eniten ällistyttää nuorten mäntyjen varttuminen. Ovat melkoisia hujoppeja, tämän vuotistakin pituuskasvua yli puoli metriä. Tiheiköksi tiivistynyt nuoriso joutuu huomenna harvennettavaksi. Samanlaisia pöheikköjä löytyy vielä pari lisää. Ei siis metsurilta lopu työ ihan heti.

Hikisen duunin perään viimeistään juhannusaattona lämpiää sauna. Eikä tarvitse vihta-aineksia etsiskellä kissojen ja koirien kanssa, kun oma perämettä (!) lykkää koivua kiusaksi asti. Muuta harvennusta kuin vihtaoksien keräilyä en näille paikoin suunnittele ennen ensi vuotta.

Horsmatkin jo aloittelevat kukkimistaan näissä etelän maisemissa. On runsasta ja rehevää, mutta tuskin lämmintä lähipäivinä. Myrskyäkin luvassa. Satoi tai paistoi, juhlitaan jussia, kun kerran on se aika vuodesta. Koreaa käännöstä kohti pimeneviä iltoja ja sydänkesän täyteyttä!

Yksin

Aamulla varhain käyskentelin yksikseni kaikessa rauhassa mökkilammen rannalla ja ihmettelin toista yksinäistä: linnunpoikanen näytti orvolta ilman muuta poikuetta ja emoa. Mutta eipä lapsukaisella näyttänyt olevan mitään hätää. Ei minullakaan.

 Mitähän lienee linnunpoikanen aistinut naapurin suihkulähteen solinasta ja veden väreilystä? Mökkilammella on runsaan viikon ollut tällainenkin ihme. Liikkuva vesi kuulemma häätää ajanoloon lammesta vesikasveja. Siksi moinen järjestely. Taitaapa hankkeessa hiukan olla mukana myös silmän ja korvan ilon tavoittelua. Kelpaa minullekin.
Naapuri kertoi myös tutkituttaneensa lammen veden: ulosteperäisiä bakteereja löytyi! Taannoin toinen naapuri tunnusti tyhjentäneensä jätevesitankkia pari vuotta sitten yhden kerran ojaan, joka laskee lampeen. Vasta pahasti tehtyään hän sai tietää, ettei pohjavesi- tai muihinkaan  lampiin lasketa jätevesiä... Millä ilveellä lammen saisi taas puhtaaksi?

Pihapiirissä odotti ja odottaa vielä pitkään työmaa, joka ei ihan vielä silmää hivele. Aikoinaan talousmetsän hoitotarpeisiin kaivettuja ojia nääs riittää täytettäväksi. Eilisen puunkaadon jäljiltä on taas isot kasat oksia odottamassa silppuamista, kun polttourakkaan en tohdi ryhtyä. Jätteet palautetaan takaisin luonnon kiertoon. Samalla vähin erin saadaan tasamaata pihan laidoillekin. Kuvassa näkyy se pätkä, joka alkaa palvella hakkuujätteiden hautuumaana. Valkoisena kummajaisena häämöttää ylhäällä keskellä salaojaputken umpeen teipattu pää. Avonainen toinen pää suojattiin verkolla, etteivät sammakot tai  mitkään muutkaan jänistä pienemmät otukset ottaisi maja- tai suojapaikakseen pitkää putkea. Vielä ennen  juhannusta koko salaojitettu komeus peitetään kaivinkoneen voimin, ellei mitään äkkinäistä muutosta ilmaannu yrittäjän programmiin.

Minun programmiini on ilmaantunut sellainen iso muutos, että pystyn tekemään blogitekstit kuvineen kaikkineen mökiltä. Suuri apu on vastikään kunnolla asennetusta laajakaista-antennista ulkoseinällä ja sitten tietysti mokkulasta, jota antenni vahvistaa, kunhan mokkulan tikku on kiinni antennipiuhan läpykässä. Skype-puhelutkin onnistuvat mainiosti, samoin  kännykkäpuhelut. Mutta jos käyttää kännykkää, ei voi roikkua netissä, sillä puhelinta on pidettävä kiinni tuossa pikku läpykässä. Ja tällä kurin tolppia löytyy kakistelematta pitkäänkin puhumiseen. On tämä onnea!

Fiksua metsää

Kakkarin kylästä löytyy rytömetsää ja sitten myös tämmöistä kuin kuva näyttää. Helpotti havaita, ettei kaikki talousmetsä ole toivottoman vaikeakulkuista. Näille marjamaille pääsee, kun siirtää pari kolme runkoa mökkitontilta sillaksi ojan yli, tarpoo keväisten risukasojen peittämiä metsäkoneuria kohti sitä kohtaa toisessa ojassa, jonka yli on kaatunut tai kaadettu puu. Runkoa pitkin selviää parilla askeleella ojan vastalaidalle ja lähes saman tien tasamaalle, jota sivuaa ruohottunut, helppokulkuinen metsäkoneura. Ja siinä se sitten on: upea metsä molemmin puolin kulkuväylää. Mustikka kukkii, soisessa maaperässä riittää kosteutta, ellei sitten helle kestä ylettömän pitkään. Jos vielä pörriäisiä löytyy häärimään kukinnoissa, marjasatoa sopii odottaa.

Heinäkuussa testaan, kuinka ruoto taipuu kykkimiseen mustikkavarvikossa. Vaikka enimmät marjastukset hoitaisin edelleen Turun torilla, muutaman litran lupaan kerätä myös omin kätösin.

Ihanat isoäidit rannalla

Kun päivä paistaa ja vesi liplattaa, houkutus uimiseen riipii vaatteet rannalle. Näin kävi tänään kirkasvetisellä hiekkakuopalla, jolla kavionjäljistä päätellen poikkeaa myös hevosia. Siihen lampeen upposi talviturkki kahdelta isoäidiltä, vaikka kylmä vesi alkuun kirpaisi. Itse asiassa lämmintähän se oli, ehkä 17-asteista.

Näytös alkaa...

... ja päättyy, kunhan jalat tapaavat pohjan. Vettä tosiaan riitti enemmän kuin alkuun arvasi.

Syksyn tullen osallistun läheisen kotilammen ruoppaus- ja hiekoitushankkeisiin siinä toivossa, ettei uimahingun iskiessä tarvitse taapertaa omaa rantaa edemmäs. Tämän kesän pelastus löytyi onneksi aivan matalan kotilammen vierestä.

Aikaansaannos

Metsäänsä hoitavia ystäviä kävi katsastamassa plantaasiani. Kiireellisiin töihin listattiin liian tiuhaan kasvavien, komeiksi havaittujen männyntaimien harvennus kaikkein ensimmäiseksi. Niinpä sitten ryhdyin lauantaiehtoona puuhaan. Pikku plätin selvitin parissa tunnissa. Muut odottavat vielä vuoroaan. Metsälön voisi nimetä Taiston männiköksi kiitoksena oivasta opastuksesta.

Keräsin saman tien alkua ryjäkasalle, kun kerran rannan tuntumassa riittää hiekkaista kenttää. Siihen tuli tuntuvasti täydennystä sunnuntaiaamun työrupeamasta, sillä sain päähäni ruveta siivoamaan sotkuisia kuusia mökin viereltä. Äkkiä tuli yksi kohta selvitetyksi niin, etteivät edes käärmeet hevin löydä entisiä lymypaikkoja. Tiedä sitten, majoittuvatko ne kuivuvien oksien alle, niin kuin joskus tiedän käyneen. Sietääpä varoa risukasan pöyhimistä. Sen ehkä voisi polttaa juhannuksena, jos sää silloin sattuu olemaan passelin tyyni ja kostea. Naapureilla nääs tuntuu olevan saman suuntaisia aatoksia päätellen heidän puolellaan kuivuvasta risukeosta. Pikku neuvottelu lienee paikallaan.

Lampi uimakelpoiseksi?

Omalla puolen lampea - sen nimeä en ole vielä kuullut - on tullut pistäydytyksi jo monesti, mutta varpaat ovat yhä kastelematta. Mietityttää, mitähän pohjasta löytyy. Iilimatoja?

Pari iltaa sitten kävelimme lammen lähes ympäri alakerran emännän kanssa, jonka houkuttelin piipahtamaan mökillä. Pilvisyydestä päätellen kuva on vähän vanhempaa perua, sillä kävelyilta oli mitä kesäisin.

Vastarannalta katsottuna ja aurikoisessa säässä lampi näyttää ihan uimakelpoiselta. Lähin mökkinaapurini on raivannut rantansa upeaksi biitsiksi. Kuvassa näkyvä merkkikeppi punaisine nauhoineen osoittaa kaikkien neljän mökin vesialueen kärkeä. Kullakin on siis oma sektorinsa myös lammesta. Minun  mökkini näkyy oikeassa laidassa puiden takana. Taitaa käydä niin, että nuo rantaan tiheästi kasvaneet männyntaimet, jotka näkyvät kepistä oikealle, häviävät melko pian. Tilalle passaisi minunkin hommata lisää hiekkaa.

Ehkä rantaa täytyy myös ruopata, kuten toisella rannalla mökkiään viimeistelevät naapurit ovat jo tehneet. Heidän kokemuksensa mukaan pohja on mutainen, mikä hiukan ihmetyttää, kun alue muuten on hiekkaista ja vesi kuulemma pohjavettä. Keskeltä lampea on löytynyt kivikko. Kaiketi soraa on otettu sen verran, kuin sitä on helposti saanut. Sitten kun vesi ja kivet ovat tunkeneet kaivinkoneiden tielle, homma on siirretty toisaalle. Läheltä nääs löytyy useita kaivualueita, monet jo soistumassa. Ilmankos linnut suosivat näitä kasvustoja. Kurkiakin olen nähnyt lentämässä näille paikoin, elleivät sittenkin olleet matkalla Kurjenrahkan isoille soille muutaman kilometrin päähän.

Kyyt visiitillä vai ihan asumassa?

Eilinen äitienpäivä helli kesälämmöllä meitä kaikkia Pohjolan kylmässä pitkään kärvistelleitä. Koko laajentuvan perhekunnan  kanssa - vävykandidaatteja mukana! -  nautitun lounaan jälkeen lähdimme pikku poppoolla katsastamaan mökkiä ja ottamaan vielä lasillisen kuplivaa. Juhlapäivää varten matkassa oli tämä usein mainittu Nikon D90. Sillä sain talteen satsin kuvia.

Mutta eipä ollut kamera hyppysissä, kun terassilta tutkailin tulevaa työmaatani. Kuvassa näkyvä ojanpätkä tunkee jo uniinkin, kun pitäsi tietää, mitä sille voisi tehdä. Ensin on perattava puunrangot ja muut enimmät roskat, luulisin. Sitten ehkä löytyisi joku ammattilainen salaojittamaan ja peittämään koko hoidon konevoimalla. Näitä taas kerran tuumiessa silmä erotti kuusen alla liikettä: pitkä, harmaa kyyn roikale mateli aurinkopaikasta toiseen. Komea sahakuvio selässä näkyi selvästi. Poikani näki toisen kyyn pötköttämässä lammen lähistöllä. Kai paikka on paratiisi, kun sieltä eivät puutu käärmeetkään!

Yksi lisähavainto vielä: ojavesi kuhisee nuijapäitä, niin että kyillä on tiedossa paisti poikineen. Missähän varusteissa kykenen perkuuhommaan, kun vedessä ilmeisesti muhii myös hyttyspommi? Olisi pidettävä kiirettä sekä perkuun että jatkotoimien kanssa, ennen kuin olo terassilla on yhtä itikoiden ininää. Kyyt tuskin sentään nousevat rappuja ihmisten jalkoihin. Mutta maasto on niiden aluetta, joten sinne ei  ole menemistä sandaaleissa.

Paljastus

Eipä enää lumi kätke alleen lammen rantoja, joita sunnuntaina totisena katsastin. Uimapaikka sentään vaikuttaa lupaavalta. Loivasta rannasta voinee astella veteen, jota kuulemmaa riittää puolisentoista metriä syvälti keskemmällä lampea. Mutta pihapiiriin isot koneet ovat jättäneet jytkyjä jälkiä - eivät siis persut ainoina jytkyile!

Kas tässä esimerkkejä: 

Jahka pääsiäinen on ohi ja maa kuivahtanut, meikäläinen löytää itsensä lapiohommista. Lapio odottaa jo, mutta lisähankintoina tarvitsen tuhdin haravan ja kottikärryt. Ehkä niillä varustein piha asettuu pala palalta sellaiseen kuosiin, ettei tarvitse hankkia autokuormittain maata, kun mitään nurmikenttiä ei ole suunnitteilla. Jännää tulee olemaan sen seuraaminen, mitä hiekkamaassa versoaa kesän mittaan. Siinä aihe Nikon-treeneille!