Se on sitten kevät

Marja-Liisa Vartiolta kaapattu otsikko kertokoon paitsi Vartion arvostuksesta myös tilanteesta, joka oli nähtävissä mökillä viikon tauon jälkeen. Ohi on lumessa kahlaamisen aika. Kevät hymyilee aurinkoisesti. Tänään saa jopa otetuksi vesinäytteen lammesta, sillä jää on sulanut ison kiven ympäriltä. Paikkaan yltää, kun viritetään silta laiturilta kivelle.

Vuorenkilvet tarjoavat seuraavan arvuuttelun kohteen. Syksyllä vakuutin, että ne kukkivat keväällä. Parissa viikossa selviää, mitä näistä ruipeloista viriää, jos viriää. Mitä nyt tuumaat asiasta, Vanski?

 Sipuli-istutukset lupaavat kukkeita lähiaikoja. Jospa jo viikossa jokunen krookus ja narsissi avaisi kukintonsa. Väriloisto juhlistaisi komeasti polttareita, jotka tyttärentyttäret järjestävät ystävälleen mökillä. Silloin meikäläinen loistaa kuvien maisemissa lähinnä poissaolollaan.

Ihmeellinen on kasvun voima. Heti lumen väistyttyä maasta nousee piippa poikineen. Muistaakseni kuvan paikkaan tuikkasin narsissien sipuleita, ehkä myös helmililjoja nousee. Vappuna varmistuu, mitä mikin piippa tuo näytille. Maltan tuskin odottaa...

Ihanat isoäidit rannalla

Kun päivä paistaa ja vesi liplattaa, houkutus uimiseen riipii vaatteet rannalle. Näin kävi tänään kirkasvetisellä hiekkakuopalla, jolla kavionjäljistä päätellen poikkeaa myös hevosia. Siihen lampeen upposi talviturkki kahdelta isoäidiltä, vaikka kylmä vesi alkuun kirpaisi. Itse asiassa lämmintähän se oli, ehkä 17-asteista.

Näytös alkaa...

... ja päättyy, kunhan jalat tapaavat pohjan. Vettä tosiaan riitti enemmän kuin alkuun arvasi.

Syksyn tullen osallistun läheisen kotilammen ruoppaus- ja hiekoitushankkeisiin siinä toivossa, ettei uimahingun iskiessä tarvitse taapertaa omaa rantaa edemmäs. Tämän kesän pelastus löytyi onneksi aivan matalan kotilammen vierestä.

Kreetan kevät - pohjoisen tuhkat

Kaksi viikkoa sitten aurinkoisena perjantai-iltapäivänä kiertelin hissuksiin vanhassa, tyhjässä Fortezza-linnoituksessa. Lämmin sää ja täysi rauha innostivat tiirailemaan kameran linssin läpi avaria näkymiä eikä suotta. Kuvia kierrokselta kertyi melkoinen määrä. Mistään tuhkasta, saati muista pilvistä ei ollut tietoakaan. Saaren historiasta tosin tiedetään, että tulivuoritoiminta on aikoinaan kerta heitolla mullistanut ihmisten elämän niin, ettei minolaiseksi mainittu kulttuuri enää toipunut kukoistamaan. Wikipedia vahvistaa, että muistan tämän antiikin historiaan liittyvän asian kohdalleen:
Minolaisen kulttuurin romahdus vuonna 1450 eaa. johtui ehkä Santorinin purkauksesta aiheutuneesta hyökyaallosta ja tuhkasateesta. Maanjäristykset olivat aiemminkin tuhonneet minolaisia temppeleitä. Romahdukselle saattaa olla myös muita syitä, kuten Kreikan mantereen mykeneläisen kulttuurin voimistuminen ja minolaisten varustautumattomuus sotiin.
Minolainen kulttuuri tuhoutui pääasiallisesti tulivuorenpurkauksessa. Knossoksen palatsi kaivettiin esiin 1900-luvun alussa.

 Tänään eräs Kreetan-matkakumppani pohtii sähköpostiviestissään, miten MatkaPaletti on saanut asiakkaansa ensin perille Chaniaan ja sitten ajallaan sieltä pois. Pienellä firmalla on tosiaan kestämistä siinä kuin matkustavaisilla. Kunpa tilanne pian kirkastuisi.

Satumainen tuuri osuu kuitenkin aina jonkun kohdalle. Kauan Etelä-Afrikan matkaa suunnitelleet ja siitä jo pitkän pennin maksaneet ystäväni päässevät iltapäivällä Lontooseen ja sieltä edelleen Kapkaupunkiin, jos aamupäivän lentotiedot pitävät paikkansa vielä klo 16. Pidän peukkuja, toivotan hyvää matkaa!

Kevät löytyi Kreetalta

Jos matkailu ei avarra, ainakin se ilahduttaa kuten viime viikko aurinkoisella Kreetalla. Päivi Tossavaisen Matkapaletti-niminen pikku firma (www.matkapaletti.fi) hoiti aterioineen ja kuljetuksineen kerrassaan mainiosti kevään kukkaloistosta kiinnostuneen ryhmän päivittäiset retket maastoihin, joille satunnainen matkailija tuskin olisi omin toimin osunut. Ja mitä kaikkea nähtiinkään: kukkivia niittyjä, ylänköjä, rotkoja, vuoria, merenrantaa, pikkukyliä ja vähän isompia paikkoja kuten Spili. Tutuksi tuli myös Rethimnonin kaupunki, jonne kuulemma moni palaa kerran käytyään. Tuntuu uskottavalta.

Ja oppaana oli kaiken aikaa myös kasviasiantuntija, joka äskettäin on julkaissut aiheesta täsmäopuksen nimeltä Itäisen Välimeren kasviopas. Tekijäryhmään kuuluivat Pentti Perttulan lisäksi Heli Perttula ja Ori Fragman-Sapir. Suosittelen.

Kuvaustreenit käynnissä

Talvi pitää yhä otteessaan Suomenniemeä etelää myöten. Mutta huonekasvit näyttävät jo huomanneen, että kevään alkua eletään. Pimeän ajan pehkaannuttama muratti versoo jo uusia lehtiä ja pääsi tänä aamuna kuvauskohteeksi, kuten ylle pienennetyt harjoitusotokset todistavat. Minkä tai mitkä niistä näet otetun Nikon D90:n täysautomatiikalla? Entä huomaatko joistakin kuvista oitis käsisäätöisyyden? Kaikkein sinisimmän otoksen jätin liittämättä sarjaan, samoin epäteräviksi jääneet. En myöskään luettele kuvien teknisiä tietoja, vaikka niitä hetken tarkastelin tietokoneen ruudulta. Parasta kai olisi tehdä oikein kynällä paperille muistiinpanoja, kun treenaa kameran käsisäätöjä. Laiskuuttaan ne taitaisi oppia nopeasti... Ja sitäpaitsi itse kirjatuista muistiinpanoista olisi helppo kopsia jokunen tieto vaikkapa näille sivuille. Tiedä sitten, kiinnostavatko moiset yksityiskohdat lukijoita. Otan mielelläni vastaan kommentteja tästäkin asiasta.