Nuori nainen on jättänyt taakseen kolkon äitinsä ja kotinsa maalla, samoin ensimmäisen aviomiehensä. Työ kaupungissa vaatetehtaan konttoristina ajautuu umpikujaan, kun tämä kertomuksen minä sujauttaa yhteydenottopyyntöjä Italiaan lähetettävien vaatteiden taskuihin. Laput löytyvät. Työtoveri, mies, tehtailee niitä kostoksi lisää ja ilmoittaa turvallisuuspoliisille. Kuulustelut alkavat, työpaikka on mennyttä.
Ihmeellisellä, unenomaisella tavalla lukija tekee raitiovaunulla kertojan mukana matkaa aina tasan 10:ltä alkaviin kuulusteluihin. Raitiovaunun kuski on kuin mikäkin Kharonin lautturi. Matkustajat kärvistelevät auringossa, potevat päänsärkyä, tuskailevat... Kaikkea katsellaan kertojan silmin. Samalla hänen mielensä häilähtelee muistoissa, tulkitsee koettua, tajuaa yhteyksiä. Pelko siirtyy myös lukijaan.
Parnassossa 9.12.2010 Arto Virtanen kiittelee kritiikissään Kaalikeittoa hajuvesipullossa muun muassa sitä, että Müllerille on ymmärretty myöntää Nobelin palkinto. Sen ansiosta tämän merkittävän naisen teoksia on taas tarjolla myös suomeksi. Jatkan Virtasen sanoin, koska ne osuvat mielestäni nappiin:
Jos Müllerin kirjoja lukisi sillä hartaudella, jota niiden täyteen lastatut ja timanteiksi hiotut lauseet tuntuvat vaativan, - - koko kirjaan kuluisi aikaa pari kuukautta. - -
Sitä paitsi ”herkutella” on ehkä väärä sana. Müller kaivautuu kirjoissaan syvemmälle ankeuteen ja kurjuuteen kuin juuri kukaan tämän päivän taideproosan tekijöistä. Ihmiskohtaloiden raadollisimmasta pimeydestä hän nostaa esiin hurjia surrealistisia näkyjä, absurdia komiikkaa ja rikasta verbaliikkaa, kuin kielen kultakaivoksesta.
Tänään en halunnut tavata itseäni (myöhemmin tässä jutussa pelkkä Tänään) kertoo Müllerin aiemmin suomennettujen teosten tavoin elämästä Ceauşescun Romaniassa. Kuvataan diktatuurin ahdingossa elävien ihmisten totalitaarista ankeutta. Romaanien rakenne on samalla tavalla väljä, samaan aikaan intensiivinen ja terävä mutta muodoltaan ikään kuin hajamielinen. - - Tänään-romaanissa kertomukselle ja kohtaloille luo kiinteämmän muodon ihmisten yksityisyyteen tunkeutuva byrokratia. - - Tänään - - päättyy ironiseen tai epätoivoiseen huudahdukseen: ”Hah hah, hulluksi ei tulla.”
Kurjissa oloissa ihminen pystyy elämään, hengittämään ja purkautumaan kahden asian kautta: kielen ja seksin. Ja tietysti unelmien, mutta niiden todellisuus ei ole nykyhetkessä. Tänään-romaanin nuori nainen on farkkutehtaassa töissä. Farkut ovat vientitavaraa ja johonkin Italiaan menevän farkkuerän takataskuun nainen sujauttaa tekstin ”Ti aspetto”, odotan sinua. Kun lappunen löytyy, nainen joutuu toistuviin kuulusteluihin. Nainen asuu vinossa tornitalossa juopon Paulin kanssa. Paulin äiti ei hyväksy suhdetta. Naisen uskottu ystävätär Lilli sen sijaan rakastelee isäpuolensa kanssa aina kun siihen tulee tilaisuus:
- - Seksi ei ole kaunista mutta välttämätöntä, aivan kuten kielikin, jonka kautta avautuu ronski ja sarkastinen suhde ankeaan todellisuuteen.
2 kommenttia:
Olen lukenut kyseisen teoksen joskus ja muistan siitä vain , että se oli mielenkiintoinen , mutta kovin ankea ja jätti murheellisen mielen .En siis välittömästi ota sitä uusintaluettavaksi, vaikka näitä tärppejäsi usein keräänkin ...Oliko sähköt poikki ? joko pääsit suksille ?
Selvä se. Onhan näitä kirjoja, ennen lukemattomiakin vallan mahdottomasti. Harvoin tulee edes harkituksi jonkin jo luetun uudelleen avaamista. Töissä sitä teki, ei enää.
Sähköttömyys kiusasi tapaninpäivänä, kun odotin entisiä naapureita syömään. Saivat kylmän aterian. Mökki oli ollut vuorokauden sähköttä, sittemmin on kaikki taas toiminut.
Jos lunta tulee edes hiukan lisää, yrittelen hiihtämistä susimetsissä, ainakin hiukan...
Lähetä kommentti