Pari aamupäivän tuntia riitti Tapani-myrskyn kaatamien puiden siivoamiseen. Moottorisahaa käytteli rivakka nuori mies, joka ilmestynee kevään tullen uudestaan paikalle. Silloin rakennellaan kivistä jotakin kivaa.
Turhan panttina emme seisseet me vakituiset mökkiläisetkään. Toinen keräsi ja kasasi kuusenhavut melkoiseksi aumaksi, toinen kärräsi pölkyt autokatokseen suojaan sateilta. Joskus tuonnempana joku pilkkoo pölkyt. Risuja riitti jo ennestään sekä pois kuskattavaksi että muulla tavalla näkymättömiin hukattavaksi. Nyt niitä saatiin isosti lisää.
Työrupeama hoideltiin mainiossa säässä. Pikku pakkanen ja lumi suorastaan virkistivät. Onneksi puut kaatuivat vaurioittamatta edes rodoa, paikan ensimmäistä istutusta. Se viihtyy, kuten kuvan keskeltä voi huomata.
Jahka tästä talvenpoikasesta selvitään, päästään uusiin toimiin mökin ympäristössä. Raivaushommia ei enää tarvitse alvariinsa tehdä.
Hiukan voisi hiihdellä hankia hiljalleen talven kuluksi, jos näillä vesisateiden liottamilla alueilla lumipeite suostuisi hiukan karttumaan. Vielä ei edes lammen jääpeite kanna. Kävin kuitenkin jo moikkaamassa suksia kotitaloni varastossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti