Välillä venäläistä

Näinä yhä pimeinä talvipäivinä huomaan kirjat kavereiksi. Äkkiä tuli luetuksi ystävän suosittelema Andreï Makinen romaani Tuntemattoman miehen elämä (suomentanut Ville Keynäs 2010). Ranskalaisen testamentin (1996) luin aikoinaan tuoreeltaan, ehkä myös jonkin muun Makinen teoksen, koska muistan, ettei se toinen pelkästään lumonnut. Myös tämä nyt esiteltävä romaani tuotti kaksijakoisia vaikutelmia. Pitkään lukija miettii, kuka on tuo nimen lupaama tuntematon mies. Kyllä asia selviää, mutta vasta sitten, kun alkujakson päähenkilö, kirjailija Ivan Šutov, lentää Pietariin ja sattumalta viettää erään yön tunteja kuunnellen Volski-nimisen vanhan miehen kertomusta elämästään.

Jätän referoimatta romaanin tapahtumat, sillä ne löytyvät muun muassa Riitta Vaismaan selostamina hänen blogistaan otsikolla Kadonnutta etsimässä (http://www.maailmankirjat.ma-pe.net/?p=998).
Sanon vain sen, minkä myös Hesarin kriitikko Jukka Koskelainen mainitsee 7.7.2010 julkaistussa jutussaan, että kirjan rakenne vaikuttaa keskentekoiselta. Alkupuoli tarjoilee viisikymppisen Šutovin elämän kipuja ja kirjallisuuspohdintoja. Hän viittaa useaan otteeseen Tšehoviin ja hänen ohjeisiinsa tekstin karsimisesta, mutta toimii itse toisin. Vastakkainasettelut kuten nuori nainen - vanhahko mies, menestynyt - menestymätön kirjailija, sosialismi - kapitalismi, pakkovalta - vapaus, entinen maailma - nykyelämä, sankaruus - ahneus, vaatimattomuus - pröystäily risteilevät tekstissä. 

Kun lukijana löysin itseni ikään kuin kuuntelemassa Šutovin tavoin Volskin elämäntarinaa, minua mietitytti kuvauksen jonkin sortin romanttisuus tai ihanteellisuus. Se taisi muistuttaa sosialistisen realismin aikaisia kiiltokuvia, joissa kauhukokemuksetkin jalostivat murtumatonta sankaria. Pitkin matkaa minua vainosi sekin ajatus, että Volski-nimi muistuttaa Anna Kareninan kreivi Vronskia. Mutta enpä ole ryhtynyt selvittämään mahdollista viittausta, vaikka kirjan Šutov itse pohtii nimensä merkityksiä ja korostaa, että 'pelle' ja 'pila' ovat molemmat osa nimeä.

Monikerroksisena romaani houkuttelisi tulkintoihin, mutta jääkööt. Sitä paitsi romaanin Leningrad-Pietari -osuus tarjosi oivan johdannon alkukesän Pietarin-matkalleni.