Räväkässä ensimmäisessä osassa vietetään katastrofiin päättyviä kurdihäitä Istambulissa. Toisessa osassa lukija viedään Helsinkiin. Liisankatu alkaa toistua olennaisena ympäristönä. Etenkin tietty turkkilaisravintola ja Kruunuhaan arvotalosta vuokrattu huoneisto toimivat näyttämöinä. Nopein kääntein Tervo kuljettaa myös tarinansa kurdit Berliinin kautta Helsinkiin.
Pitkin matkaa kurdiklaanista, johon 15-vuotias Layla kuuluu, tulee ilmi niin kammottavia, takapajuisia asenteita ja toimintatapoja, että aloin ihmetellä tarjottua kuvaa. Kesken lukemisen etsin, mitä netistä löytyy. Ja löytyyhän sieltä muun muassa Uuden Suomen mielipidesivulla 26.10.2011 julkaistu päätoimittaja Welat Nehrin painava kannanotto Tervon Laylaan.
Useita arvosteluja löytyy tästä linkistä http://www.kirjaseuranta.fi/Jari_Tervo/Layla/. Niissä kuvataan myös kirjan sisältöä. Niinpä jätän toistamatta, mitä muut ovat jo kirjoittaneet. Panin merkille, että teos luokitellaan viihteeksi. Samaa kai voitaneen sanoa iltapäivälehdistä, joitten lukijoihin en kuulu, mutta sanavalmiilla Tervolla on alalta toimittajakokemusta. Hän tietää, mikä tehoaa nopeatempoista, seksi- ja muilla sensaatioilla täytettyä materiaalia kuluttaviin lukijoihin.
Laylassa luvut ovat lyhyitä, tapahtumat runsaita, käänteet äkkinäisiä, koulutetutkin henkilöt laitapuolelle ajautuneita, toinen toisiaan hyväksi käyttäviä ja sortavia. Kaiken yllä leijaa Tervon henki jumalana, joka ohjaa ihmisiä toteuttamaan vääjäämätöntä kohtaloaan. Heistä kukin edustaa eri tyyppejä, joihin voisi liittää nimilapun. On kurdimiesten julma joukkio, on neidoksi varttunut tyttö, jonka neitsyyden veli vie, mutta tyttö yksin kantaa raskaat seuraukset, on berliiniläinen ja kunnon perheenisän valepuvussa asianajaja, joka pitää paperittomia orjinaan ja myy heidät eteenpäin, on suomalainen kauppatieteiden maisteri parittajana, on impotentti vuokranantaja vaatimassa maksutta osuutta Laylasta, on rasistinen tappajaopiskelija, on huoraksi suostunut Helena lapsensa huoltajuutta peräämässä. Ja vielä muutamia muita tyyppejä.
Lopuksi kaikkitietävä kertoja väläyttää esiin yllätyksen: klaanin "kunniaa" murhaamalla palauttaneiden miesten toimien manipuloijaksi osoittautuu nainen, äiti. Määrätietoisesti toimien tämä lopulta saa miehekseen sen, jota aina on rakastanut, mutta jonka kanssa perinteet ovat estäneet nuorena avioitumasta. Äidin kapina tulee kalliiksi lapsille ja ainakin yhdelle ulkopuoliselle: moni menettää henkensä, yksi viruu vankilassa, Layla pelastuu entisten prostituoitujen yhteisöön eikä voi enää koskaan lähestyä klaaniaan. Mutta targedian keskellä äiti kukoistaa hymyilevänä surematta tuhottuja lapsiaan ja ensimmäistä aviomiestään, jolle hänet jo vastasyntyneenä oli naitettu.
Koko tarina päättyy - ironisesti? - sanaan "Äiti". Sen saa nähdäkseen rappioalkoholistiksi vajonnut Helena, entinen teekkari, pienen poikansa kirjoittamana raitsikan kosteassa ikkunassa. Helenassa jokin paha murtuu. Hän jättää toteuttamatta inhan suunnitelmansa tappaa lapsensa. Ja lukijalle jäävät pohdittaviksi ainakin nämä kaksi äitikuvaa.
1 kommentti:
Et taida olla Tervon ystävä....vaikea mies...en ole vielä lukenut , mutta tulossa on .
Lähetä kommentti