Naiset miehinä

Iltapäivällä otin yhtenä noin 30 kuulijasta vastaan Liedon kunnan tarjouksen tulla tunniksi runojen äärelle. Kaksi naista, Riitta Vasenkari (oik.) ja Jutta Lehtinen, olivat sonnustautuneet miehen pukuun, naiselle liian isoon (!). Mutta onnistuivatpa katselemaan maailmaa miehen vinkkelistä, vaikka höyhen kutitteli kuonoa. Esityksen puhutteleva otsikko näet kuuluu Höyhen kuonolla - miehisiä katseita maailmaan.

Yleisö paneutui keskittyneesti yhtä lailla Ivan Krylovin eläinsatuihin kuin Raymond Carverin, Lasse Heikkilän, Riku Korhosen, Juho Niemisen, Kai Niemisen ja Jukka Saarisen runoihin sodasta, rakkaudesta, kuolemasta, elämän perimmäisistä kysymyksistä, miehen ja vaimon arjesta... Taiten valittu musiikki leijaili paikoin taustalla ja syvensi tekstin tulkintaa. Lisäksi esityspaikkana Liedon kunnantalon aula ja sen maisemaikkuna sävyttivät tapahtumaa ulottumaan kauas sisätiloista.

Vuosien mittaan olen kuullut ja nähnyt monia Riitta Vasenkarin mainioita runoesityksiä. Kaikki ne ovat olleet Marja-Leena Kurosen ohjaamia. Huumori välkähtelee aina mukana, vaikka monesti paino on ollut elämän suruissa ja muissa koettelemuksissa. Yhtään synkkää koostetta en silti muista kuulleeni. Murheessakin loistaa valonkajo kuten muutamassa sotarunossa sikermän lopulta. Ne jäivät erityisesti mieleeni. Lähtihän oma isäni jatkosotaan, kun olin puolivuotias, ja palasi sieltä parin kuukauden kuluttua vaikeasti päähänsä haavoittuneena. Eikä enää tervettä päivää nähnyt, mutta eli sentään melkein 73-vuotiaaksi.

Nautin suuresti runoista, joiden valikoinnissa ja tulkitsemisessa on taas nähty melkoisesti vaivaa. Hyvältä tuntui elää mukana tiheässä tunnelmassa, niin kuin vain elävässä esityksessä parhaimmillaan  on mahdollista.