maanantai 4. kesäkuuta 2012

Iranilaiselokuva kiehtoo

Laatuleffoja ikänsä katsonut ystävä yllätti: hän toi pikalainaksi DVD:lle tallennetun elokuvan Ero, josta oli kevään mittaan ehtinyt useaan kertaan puhelimessa mainita ja kehottaa katsomaan leffa - jos se nyt Turun teattereissa edes on esillä! Totta vieköön se on ollut esillä Turussa, elokuvafriikkien kaupungissa, vaikken minä ole muitakaan elokuvateattereihin menemistä vaativia juttuja noteerannut. Ovat olleet mielessä salaojat ja muut semmoiset...

Niinpä eilen istuin keskellä päivää katsomaan palkittua tuotosta. Netistä siitä löytyy tämä synopsis:

Keskiluokkainen pariskunta Nader ja Simin suunnittelevat muuttavansa Iranista Eurooppaan 11-vuotiaan tyttärensä kanssa. Kun Nader ilmoittaakin halunsa jäädä hoitamaan Alzheimeria sairastavaa isäänsä, Simin hakee avioeroa aikomuksenaan lähteä maasta tyttärensä kanssa. Jännitteet kiristyvät entisestään kun Nader palkkaa hoitajan isälleen ja aiheuttaa näin aivan uusia ongelmia jo katkeamispisteessä olevalle suhteelle.

Asghar Farhadin ohjaama psykologinen draama palkittiin Berliinin kansainvälisillä elokuvajuhlilla parhaana elokuvana 2011. 


DVDn kannessa lukee suurin kirjaimin, että leffa voitti 2012 Oscarin parhaana ulkomaisena elokuvana.

Joskus käy niin, että suuret ennakko-odotukset kutistavat vastaanottoa. Minulle oli hilkulla käydä niin, mutta sittenkin leffasta välittyvä kuva nykyiranilaisten arjesta mursi vastahakoisuuden. Ohjaaja käyttää lähikuvia, panoraamoja tuskin lainkaan. Ihmiset ovat ahdingossa. Sharia-tuomarin luona ollaan heti alkajaisiksi, samoin loppukohtauksessa, joka jättää tyttären kipeän ratkaisun julki tuomatta.

Mieleen palautuu muistoja pysähdyttäneistä takavuosien iranilaisleffoista.

Kaikki Eron henkilöt tuntuvat tosilta. Puhutaan paljon, mutta toistensa ohi. Aikuiset ovat juuttuneet asenteisiinsa. Lahjakkaalta vaikuttava tytär valmistautuu isän avustamana tutkintoon, tytär puolestaan tutkailee isäänsä ja asettaa tämän rehellisyyden koetukselle. Se mikä tuomarin edessä jää paljastumatta, tulee kerrotuksi tyttärelle. Enempää en toista hätkähdyttävän elokuvan asetelmia, sillä esimerkiksi tätä linkkiä (http://www.film-o-holic.com/arvostelut/nader-ja-simin-ero/) klikkaamalla löytyy runsaasti lisätietoa ja elokuvan arvostelu.

Mihin tässä joutuisikaan, ellei ikkunoita avattaisi taiteen keinoin sellaisiin kulttuureihin, joista muuten tihkuu tietoja vain kohu-uutisista. Ja missä oloissa taipumattomat taiteilijat yrittävätkään saada ääntään kuuluville! Kun joku joskus onnistuu pyrkimyksissään, meidän täällä kaukana toisenlaisessa yhteiskunnassa sietää korva ja silmä tarkkana ottaa vastaan tosi sanoma.

KIITOS leffan lainaajalle: tänään saat levyn takaisin.

3 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Näin tämän elokuvan pari kuukautta sitten. On vieläkin hyvin elävänä mielessä. Toinen hieno näkemäni elokuva on ranskalainen "Pojken med cykeln". Kertoo koulupojasta joka etsii isäänsä ja naisesta joka yrittää pitää hänestä huolta.

Lissu kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Tarkkailen, milloin Poika ja polkupyörä olisi katsottavissa tällä puolen lahtea. Vaikken leffateatteriin saisi lähdetyksi, DVD lienee saatavilla.

vanski kirjoitti...

Mitähän kaikkea jäi väliin viime talven aikana ...