perjantai 20. heinäkuuta 2012

Eduardo Mendozan Tulvan vuosi - hetki rakkautta

Ennen Liedon kirjaston sulkeutumista heinäkuun loma-ajaksi valitsin muutaman kirjan iltojeni iloksi. Yksi sattumalta valituista on Eduardo Mendozan Tulvan vuosi (1992, suom. Tarja Härkönen 1999). Kirjaa ei taida enää saada edes Huuto.netistä, koska sivu on suljettu. Viimeisin hinta oli 12 euroa.

Sivuja on vain 150. Eletään 1930-luvun loppua Barcelonan lähistöllä. Espanjan sisällissota on päättynyt falangistien voittoon. Francon valtakausi on aluillaan. Niukoin yksityiskohdin kerrottu tarina tuo ensin näyttämölle sisar Consuelon. Hän lähestyy helteessä jalan rikkaan tilanomistajan, poikamiehen Augusto Aixelan kartanoa. Perillä hän kertoo asiakseen raha-avustuksen anomisen kurjan leikkaussalin kohentamiseen nunnien ylläpitämässä sairaalassa.

Tarinaan tulee ensimmäinen käänne, kun metsästävä tilanomistaja alkaa johdatella nunnaa hurmurin ottein. Pitkään tuntui siltä kuin olisi lukenut kioskiviihdettä. Abbedissana Consuelo on tottunut käskemään. Niinpä hän tarjoaa sopivan vastuksen isännälle, kun tämä alkaa kietoa nunnaa sanaverkkoihin. Kutkuttaakohan astelema katolista lukijaa aivan erityisesti? Mistä perimmältään on kyse? Nunnan lupauksen koettelusta vai miehelle luontaiseksi mielletyn metsästysvaiston kuvauksesta? Vai peräti jostain sellaisesta, johon kaltaiseni uskonnosta vieraantunut luterilainen ei saa otetta?

Toinen käänne pienoisromaanissa tapahtuu valtaisan myrskyn nostattamassa tulvassa, joka sotkee leikkaussalin korjauskelvottomaksi. Avustuskohde vaihtuu: Consuelo hakee nyt varoja vanhainkotia varten. Augusto lupaa apunsa, onnistuu viettelemään nunnan, joka saman tien hurmioituu rakkauden pyörteisiin kuin tulvaveden viemänä.

Kolmas käänne vie Consuelon vuorille salakuljettajien luo, ei Auguston kartanoon niin kuin piti. Kuolettavasti haavoittunut salakuljettajien pomo tunnustaa hänkin rakkautensa nunnaan ja osoittaa anteliaisuutta tavalla, joka kartanonherrasta tyystin puuttuu. Inhimillisyys ja rehtiys löytyvät vuorille paenneista sisseistä, kierous ja epäluotettavuus falangisteista ja äveriäistä kansalaisista. Vuorten sissit tuhotaan. Lähellä on myös Consuelon joutuminen mestattavaksi, mutta yksi upseeri tunnistaa ja pelastaa hänet.

Viimeinen käänne tuo  Consuelon 30 vuoden jälkeen takaisin seudulle, jossa hän kerran koki rakkauden huuman. Tuntematta katumusta Consuelo kuolee. Kehä umpeutuu.

Tarinassa olisi aineksia oopperaan. Lieneekö kukaan säveltäjä tarttunut Mendozan tiiviiseen kertomukseen? Libreton kirjoittajalle kertomus tarjoaa jo lähes valmiin synopsiksen. Edes karsittavaa tuskin löytyy vaivaksi asti.

Vilkaisin hiukan Internetiä ja etsin tietoja Tulvan vuodesta. Niukka,  mutta mielestäni osuva arvio löytyy  osoitteesta http://kirjamaa.blogspot.fi/2008/04/eduardo-mendoza-tulvan-vuosi.html

Mendoza puolestaan on esillä useilla sivuilla. Ainakin yhdeltä pääsee myös hänen kotisivuilleen: http://en.wikipedia.org/wiki/Eduardo_Mendoza_Ceballos

Näinä Espanjan ja koko Euroopan talouden kurjina aikoina tuntui hyvältä tarttua alunperin espanjankieliseen kirjaan. Onhan noita rankkoja käänteitä eletty ennenkin, yhtä lailla Espanjassa kuin Suomessa ja muualla. Aiheita tarinoihin riittää, kun uusia synnytetään kaiken aikaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti