Jo viime kesänä näihin aikoihin osuin mökkitontilla paikkaan, jossa heinien seasta häämötti ihka oikea maariankämmekkä. Niinpä osasin sitä etsiä enkä turhaan: taas heinikossa lymyili yksinäinen kaunotar täydessä kukassa.
Seppo Vuokon ja
Jorma Peiposen kirjassa
Kasvit Suomen luonnossa (2007) luonnehditaan maariankämmekkää melko niukaksi suonreunojen ja soistuvien painanteiden kasviksi. Se on harvinaistunut, mikä on seurausta sekä kasvupaikkavaatimuksista että taimikehityksestä. Yritin olla avuksi tallomalla varovasti ympäriltä heinikkoa. Kunpa apu kelpaisi niin, että uusiakin kämmeköitä ilmaantuisi lähistölle.
Kämmeköitten siemenet ovat pölymäisen pieniä, eikä niissä ole vararavintoa. Taimen onkin heti tavoitettava sienirihmasto, jolta se pystyy ottamaan ravintoa. Taimet elävät ensimmäisen kesän sienen loisena ja vasta varttuneempina ne yhteyttävät itse. Kämmekät pelaavat lottoa elämällä ja tarvitsevat itse jokaisen kukkansa ja kaikki sen tuottamat siemenet! (Mt. 141.)
Yleistä maitohorsmaa tuskin voi kuvata miksikään kätkeytyjäksi. Mutta yhden metsälauhan seasta kurkottavan upeuden liitän kämmekkäkuvan perään, koska horsma toimii perin juurin toisin kuin maariankämmekkä. Maitohorsma näet tunkee juurakkonsa syvälle maan sisään, jossa se säilyy, vaikka metsä palaisi. Niinpä horsma versoo ensimmäisenä paloaukeilla, kunhan tuhka jäähtyy. (Mt. 81.)
Laiturin tuntumaan hiljan istuttamani lumpeet ovat vielä piilevä lupaus. Ostin toiveikkaana kaksi tainta (15 euroa/kpl). Molemmat ovat jo saaneet kelluslehtiä pinnalle, mutta eipä taida kesää riittää kukkien tuottamiseen. Vuokko ja Peiponen mainitsevat, että
taimi elää ensin muutaman vuoden vedenalaisena ennen kuin kasvattaa ensimmäiset kelluslehtensä. (Mt. 13.)
Jännä tieto on se, että
lummekasvit ovat eläviä fossiileja. Ne eriytyivät muiden siemenkasvien kehityslinjasta jo varhain dinosaurusten aikana ennen kuin koppisiemeniset kasvit jakautuivat kahteen pääryhmään, yksi- ja kaksisirkkaisiin. (Mt. 13.)
Jos hankkimani lumpeet säilyvät hengissä talven yli, ne ehkä ilahduttavat komeilla valkoisilla kukillaan ensi kesänä. Toisaalta hiukan mietityttää, äityvätkö lumpeet runsastumaan niin kuin lammen keskellä uistinvita. Toistuva kitkentä onneksi tepsii: uistinvidan kasvusto näyttää taantuvan.
2 kommenttia:
Maariankämmekät ovat näillä kulmilla hyvin yleisiä, niitä kasvaa pitkin ojanvarsia. Lumpeet riehaantuvat, jos vesistö rehevöityy. Ystäväni kesäpaikka on meren saaressa murtoveden alueella kapeassa lahdessa ja se on aivan täynnä lumpeita. Ihan veneväylien tukkimiseen asti. Ruopattu on.
Maariankämmeköiden yleisyydesta mainitsee myös päivällä lukemani kasvikirja. Silti niitä ei näy mökkimaisemissa.
Tuo lummejuttu on vakava. Luin lumpeista lisää muistakin kirjoista ja sain päähäni, että jos poistaa kukan, ennen kuin se ehtii tehdä siemenkotaa tai mikä se onkaan ja spiraalina vetää sen kohti pohjaa, voi välttyä lumpeiden leviämiseltä. Toisaalta jo ensi talvi voi tappaa hankintani, kun lampi ehkä jäätyy pohjaan asti ainakin matalasta kohdasta. En siis oitis hävitä pikku lumpeitani.
Lähetä kommentti