Rajala runoilee

Kirjaston hyllystä tarttui Meriluoto-innostuksen puuskassa myös toinen Panu Rajalan laatima elämäkerta, nimittäin J. H. Erkon täyttymättömästä elämästä kertova Runoilijan sydän (2006). Otsikko kuvaa kohdettaan yhtä osuvasti kuin Aila Meriluotoa luotaava teos nimeltä Lasinkirkas, hullunrohkea (2010). Opukset löytyivät hyllystä ritirinnan. Siinä valintaperuste.

Mikään tavanomainen elämäkerta Runoilijan sydän ei ole. Rajala näet kätkeytyy todellisen Fanny Davidssonin hahmoon (http://fi.wikipedia.org/wiki/Fanny_Davidsson) ja kertoo Erkosta ikään kuin tämän kokemuksina ja tutkimuksina. Selkeän synopsiksen kirjastaan Rajala on laatinut itse. Se löytyy osoitteesta http://lukeminen.fi/arvioita/panu-rajala-runoilijan-sydan 
Post Scriptumista teoksen loppusivuilta lukija saa tietää, miten ja miksi Rajala päätyi esitystapaansa.

Yhtään arviota kirjasta ei pikasilmäyksellä osunut silmiini. Omasta puolestani sanon, että tekstiä ei hevin jättänyt, kun alkuun pääsi. Silti monesti tuntui kuin Rajala olisi työntynyt etualalle Fannyn jäädessä katveeseen. Paikka paikoin Fannyn mietteet ja päätelmät herättävät epäilyjä: näinköhän nainen ajatteli sata vuotta sitten? Silti se kudelma, jolla Fanny kiinnittyy iäkseen seuraamaan Erkon vaiheita, kiehtoo. Teos ristivalottaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kulttuuritapahtumia idealistisen miehen ja pikku hiljaa itsenäistyvän naisen pohdiskeluina. Paljon välittyy eloisaa ajankuvaa, samoin Erkkojen sukuhistoriaa.

Saatanpa tarttua vielä muihinkin kirjailijaelämäkertoihin, joita Rajala on laatinut useita.