Tyrnävästi kukkulalla

Yhteen plantaasin nurkkaan on tehty kukkula. Täytemaan toi mukava Mitro isolla kuormurilla ja kippasi paikkaan, jonka puutarhuri-Paula osoitti. Sinne kaivettiin jokunen kuoppa. Hyvällä mullalla vuorattiin kuopat sen verran, että taimet mahtuivat sekaan. Nyt kukkulalla tirrittää kolme tyrniä, kaksi tyttöä poikakaverinsa Taunon kanssa. Niistä kasvaa lempeä näkösuoja naapurin miesten pihaan.

Rinteessä maailmaa pällistelee myös kuusi karhunvatukan rentoa tainta kuin muistona muutaman vuoden takaisesta viikosta Saarenmaalla. Silloin elokuun alussa löysin lähirannalta elämäni ensimmäiset karhunvatukat. Ehkä jo ensi vuonna poimin jokusen mustan marjan näistä omista puskista - elleivät jänikset ehdi ensin apajille ja pistele suihinsa koko kasvustoa. Eräs tietäväinen tuttu on kertonut, että pupuille kelpaa vatukka piikkeineen kaikkineen. Kuinkahan käynee tyrnien kanssa? Kauriit eivät kuulemma niitä syö, mutta jospa rusakot järsivät ne olemaattomiin. Jotain suojausta pitänee kehitellä ennen täystuhoa.

Keväällä sitten on keksittävä, miten rentovartaloiset vatukkapuskat tuetaan. Rautakaupoista tiettävästi löytyy jos jonkinmoisia tukirakennelmia. Omia virityksiäkin yritettäneen. Niistä lisää, kunhan uusi kevät koittaa.