Tänään oli välttämättä päästävä mökille. Osasin odottaa, että lintujen ruokakipot ammottavat tyhjyyttä. Parissa viikossa tiput olivat tyhjentäneet kolme automaattia melko tarkkaan, sillä vain yhdestä löytyi yhä nokittavaa.
Vähältä piti, ettei tämä viereisen kuvan laite olisikaan täydentynyt. Paikka on miltei liian hyvä. Se on suojassa petolinnuilta siinä kuin ruokapussinsa kanssa kohdetta etsivän katseelta.
Onneksi kaikki ruokapaikat näkyvät hyvin tuvasta ja kuistilta käsin. Jospa ajan oloon pääsisin ottamaan jokusen kuvan mökkipihan asukeista.
Tänään oksille viriteltiin myös rasvapötköjä. Viime keväänä opin, että tämmöiset appeet maistuvat isommillekin yrittäjille. Silloin tuli seuratuksi mustarastaan akrobatiaa, kun se kieppui rasvaa saadakseen. Siivet oli otettava avuksi, kun putoaminen uhkasi. Nyt pötkylät sijoitettiin tukevien oksien ulottuville, kun mökin puissa tai edes lähimetsissä ei ole nähty ainoatakaan oravaa. Niin että var så god vaan, mustarastas, miksei myös korppi.
Tykkään korppien ääntelystä. Sitä kuulee kaikkina vuodenaikoina. Mustatakit ovat komeita naapureita. Tiedä sitten, kuinka pikkulintujen käy, jos isot ottavat paikan omakseen. Tilannetta lienee syytä tarkkailla.
Kun lintuja hyysätään pähkinä- ja siemenrouheella sekä rasvapötköillä, niin hirvet, kauriit ja puput hakekoot eväänsä muualta kuin tämän mökkiläisen istutuksilta. Kuva jättää mustan verkon paljastamatta, vaikka sellainen kiertää tyrni- ja karhunvatukkataimia. Keltaista hirvinauhaa ostin ison rullan. Siitä riittää pelotetta vaikka koko plantaasin ympärille. Mutta jätettäköön enemmät pelottelut sikseen, ainakin tällä erää.
5 kommenttia:
Tuli ihan tippa silmään , kun noita lintuja on ikävä ! Minä laitoin ruokapötköt ihan ikkunan lähelle pensaaseen , linnut kesyyntyivät kummasti ja sain mukavia kuvia ikkunan läpi.(Linssi kiinni lasiin jne )Jopa tikka salli kuvauksen näin ..mutta jos menit ulos vaikka kuinka hiljaa..pois oli !Saman tekee vanhin rapakon takana , ruokakupit roikkumaan terassin katosta ja kuvia tulee!Onnea lapsenlapselle ...marraskuu on kumman sikiäväinen ...juhlia piisaa.
Viime talvena yksi ruokinta-astia tuettiin kuistin kaiteeseen. Paikka oli liian altis sateelle, koska rouheet kastuivat ja jäätyivät möykyksi. Enkä oikein tykännyt valkoisista viiruistakaan, joita alvariinsa tuli uusia. Nyt tiput nokkivat ja ruikkivat muutaman metrin päässä kuistista. Jospa linssin teho riittäisi,kun yrittelen kuvaamista.
Totta tosiaan, marraskuu on synttärien aikaa. Tänään olisi edesmenneen Jouko-mieheni 76. syntymäpäivä. Sitä varmaan muistellaan, kun yhdessä nautitaan 17-vuotiaan Niinan synttärikakkua.
Muitakin marraskuun lapsia lähpiiristä yhä löytyy.
Meillä on kahdesta muovikukkaruukusta rakennettu "mäkkäri" linnuille (aidot MacDonalds tarrat, 24 ours open!)ja lintujen kuhina on melkoinen. Rasvapallot ja pötkylät sitten lisäävät lajeja. Kun "keltainen kuljetus" sujahtaa mökin pihaan, linnut oikein odottelevat täydennystä.
Noin se menee , yksi lähtee , toinen tulee.Ei ole ensimmäinen suku , jossa vastavaa on sattunut ..
Jes, jes. Jospa tiput tottuisivat noteeraamaan minunkin saapumiseni!
Lähetä kommentti