Uusintoina on jo tullut kaksi osaa ensimmäisiltä tuotantokausilta. Kolmannen ja kuulemma viimeisen tuotantokauden osiin päästään keväällä. Niitä odottaessa katson uudestaan sarjan alusta alkaen ja jopa tallennan kaiken vastaisen varalle. Keskeisin henkilö on DVDn kanteen kookkaimpana kuvattu Birgitte Nyborg Christensen, jonka pääministerin taivalta seuraan kiihkeästi. Hänen avustajansa, spin doctoriksi mainittu Kasper Juul - kuvassa etualalla - herättää vahvoja tuntemuksia, samoin Katrine Fønsmark, blondiksi huippuosaava toimittaja. Keskeisten henkilöiden yksityiselämä punoutuu tapahtumiin. Kokemukset jättävät jälkensä henkilöihin, he kokevat kovia, mutta myös kehittyvät. 2000-luvun alkuvuosien poliittisen elämän tiheät kuviot hahmottuvat hyvinkin toden tuntuisesti: sarjaa viimeksi täällä esitettäessä Tanska jopa sai naispääministerin, ihan oikeasti!
Toisen tuotantokauden jaksojen päättyessä oli näköpiirissä, että fiktiivisen naispääministerin perheen huonovointisuus kaatuisi äidin mahdottomaan työtaakkaan. Sarja näytti jopa opettavan, että äidin olisi jätettävä uransa ja keskityttävä lapsiinsa. Mutta tapahtuukin uusi käänne: lastenpsykiatri neuvoo Birgitteä jatkamaan uraansa, tytär selviää ahdistuksistaan ja entinen, pitkään hyvin sympaattiselta vaikuttanut aviomies tekee paluuta perheensä luokse. Birgitte kestää kaikki omat paineensa, kääntää hankalan äänestyksen voitokseen parlamentissa ja päättää samalla uusista vaaleista. Kuinkahan pääministerin niissä käy? Riittääkö kannatus jatkoon? Entä mitä kotona tapahtuu? Tuskin maltan odottaa kolmannen kauden ennen näkemättömiä osia.
Toinen sarja, jonka uusimmat osat katson tuoreeltaan, on brittiläinen Dowton Abbey (http://en.wikipedia.org/wiki/Downton_Abbey). Etsimättä vakuudeksi katselutilastoja 
uskoisin, että laillani toimii valtava joukko aikuisia naisia. Miehistä en tohdi mennä takuuseen, en myöskään nuorisosta. 
Näitä Kahden kerroksen väkeä -tyyppisten sarjojen tuotemerkkinä on huolellinen toteutus siten, että katsojan mielenrauha säilyy, vaikka keskeiset henkilöt kohtaisivat hankaluuksia. Apuna häärinee psykologeja analysoimassa katsojakokemuksia. Huomaan aika ajoin pohtivani tekijätiimin puuhia. Käsikirjoittajien hanskassa lienee se, mitä kukin henkilö pannaan kokemaan. Historian ja tapakulttuurin asiantuntijoita kuultaneen vielä kuvaustilanteissakin. Ja niin vain britit ovat taas onnistuneet luomaan sellaisen maailman, että satunnaiset vastaan hangoittelunikin unohtuvat, kun tutuiksi tulleet Downton Abbeyn henkilöt jatkavat elämäänsä kuvaruudulla.
Hienosti sarja virittää huomaamaan, kuinka yhteiskunta pikku hiljaa muuttuu. Palveluskuntaan kuuluneesta tulee aatelisperheen vävy, tulisen työväenluokkainen Irlannin puolustaja. Linnan isännän, Robert-jaarlin, taidot huolehtia raha-asioista osoittautuvat heikoiksi. Nuoremman sukupolven edustaja ehkä pystyy pelastamaan kalliiksi käyvän kartanoelämän, edes joksikin aikaa. Jotakin ratkaisevaa tapahtunee lähijaksoissa. Samoin käynee pahan kolauksen saaneelle lady Edithille, joka on murtautumassa ulos kartanontyttären toimettomasta elämästä. Upealta tuntuu myös se, että yksi selväjärkisimmistä henkilöhahmoista on Granthamin leskikreivitär, jaarlin äiti.
On kansainvälisesti kasvava ilmiö, että koulutetut kaupunkilaisnaiset elävät yhä useammin sinkkuina. Toisin kuin miehillä, naisilla korkea koulutus lisää todennäköisyyttä elää yksin. Mielikuvat sinkkunaisista ovat rumia ja ristiriitaisia. Heitä pidetään nirsoina, työkeskeisinä ja miestennielijöinä. Suomessa on yli miljoona yksinelävää. Sinkkuja siis on, mutta miksi ihanien naisten on niin vaikea kohdata sitä oikeaa?
Homma osoittautuu vaivalloiseksi, vaikka kelpo toimittaja, samoin naiset yrittivät parhaansa. Sosiologisesti sävyttyneitä hersyviä ohjelmia syntyi kahdeksan. Lieneekö yhä niin, että kaikkea muuta ihminen voi katua, muttei nuorena naimista?
Alkuun Pontus on naimisissa ja yhden tyttären isä. Vaimo haluaa erota, koska kipinä on hävinnyt liitosta. Pehmeä Pontus on äimänä, sillä hän kokee tehneensä kaiken oikein, huushollitöitä myöten. David on salskea antiikkikaupan pitäjä, joka asuu ja kokkaa putiikissaan. Sinne kaverit kokoontuvat kunnon aterioille. Davidin äidin ikäinen huippujohtaja Jenny äkkää Davidin mieheksi, jonka hän haluaa. Muodostuu mukavan nurinkurinen kuvio, jossa nainen on ottaja, mies hangoittelija-mukautuja. Mats puolestaan on porukan kakara, toimittaja-haihattelija, joka kumminkin pääsee hyviin naimisiin appiukon suureksi mielipahaksi. Olle on naimisissa opettajakollegansa kanssa. Parin odottama lapsi täytyy abortoida, Ollesta löytyy vaikea munuaistauti. Hänen suhteensa omaan isään on ollut poikki parikymmentä vuotta. Ollen tila heikkenee yhtaikaa sen tiedon kanssa, että vaimo on taas raskaana. Tässä keitos, joka jatkaa sakenemistaan vielä viiden jakson verran.
Sarjan eka jakson hilpeys on pikku hiljaa karissut. Odotan, mitä käsikirjoittaja on päättänyt tehdä Matsista. Kuinka kauan hänen vaimonsa kestää kakaramaisuuksia? Davidin ja Jennyn yhteinen onni epäilyttää, vaikka sama asetelma toisin päin näyttää toimivan, niin kuin nimekkäistä suomalaisjulkkiksistakin tiedetään. Pontuksen yritykset toimia vuoroviikkoina Stellan huoltajana kangertelevat vaimon nakerruksien ja uuden päällikköyden takia. Pystyykö Pontus pitämään puoliaan vaimon vaatimuksia vastaan? Entä selviytyykö Olle hengissä? Luovuttaako isä lopulta munuaisen pojalleen?
Näissä ja muutamissa muissa mietteissä kuluu jokunen talvi-ilta, kunnes kevät koittaa. Sitten pääsen taas tositoimiin mökkipihalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti