Eilen kaikkiaan 13 toisensa sukulaiseksi tunnistavaa tai sellaiseksi aikovaa oli koolla joulun merkeissä. Osa porukasta näet reissaa kauas pois viikon päästä, joten oli syytä rukata allakkaa.
Jännästi alkaa ilmaantua juhlimiseen uusia tapoja, kun sukupolvi vaihtuu. Meikäläisen mieleen tuskin olisi tullut hommata alkajaisiksi joogasessiota koko sakille. Miniä ja tytär hoksasivat, olivat jopa käyneet testaamassa, sopiiko touhu meille eri ikäisille ja kuntoisille. Mainiosti sopi! Erityisen upeaa oli nautiskella lopun rentoutuksesta gongin mahtavien kumahdusten myötä - koko kroppa tuntui soivan.
Perinteistä ruokakuviotakin oli rukattu. Kuvan otin alun kalapöydästä siinä vaiheessa, kun potaatit vielä puuttuivat. Vävy oli graavannut siikaa, tytär näprännyt mätisuupaloja saaristolaisleiville ja sekoittanut ison kulhollisen salaattia, miniän äiti toi Tampereelta oikeista rasvasilleistä putsattuja herkkuja mausteliemessä, minä vein itse tehtyä lohitartaria. Lämpiminä ruokina tarjottiin pari sorttia laatikkoa, toinen bataatista, toinen punajuurista ja aurajuustosta tehty. Kinkun hommasi ja paistoi oma poikani vaimon ja ehkä myös anopin avustamana. Jälkiruoan karpalot tytär ja vävy tyttärinneen olivat keränneet syksyllä Sunaskerin saaresta. Pannakottaa löytyi karpaloiden alta. Kahvin kanssa tarjottiin torttujen asemesta suklaata ja konjakkia. Hyvää!
Joulupukin virkaa toimitti pojanpoika. Kuvassa hän yhä näkyy virkahattu päässä näpelöimässä lahjaa, jonka minä sain. Se on Rubikin kuution lastenversio. Eipä saatu ruutuja järjestykseen, vaikka netistä tutkailtiin ohjeita...
Koirat väsähtivät siinä vaiheessa, kun olivat omat lahjansa retuuttaneet ympäri huushollia. Kumpikin sai ketunraadon näköisen vetelän nuken. Toinen niistä vingahtelee vietävästi, mutta ei pääse hengestään. Sofi-rouva jaksoi kumminkin yrittää yrittämästä päästyään, kuten alakuvasta näkyy.
2 kommenttia:
Siis joulu etuajassa ! Miten kummassa olet onnistunut saamaan jälkiporukan noin "antavaksi ", eihän tuossa itse tarvinnut tehdä mitään !Naatiskella vain ...minäkin saan 13 henkeä aattona , mutta keittiö kyllä pysyy minun hallussani --luultavasti...
Katsos meillä valtikkaa heiluttelee nykyään tytär. Minä olen hiisannut itseni pikku hiljaa yhä syrjemmälle. Ei ole nääs enää edes niin isoa pöytää, että kaikki mahtuisivat minun huusholliini syömään, paitsi kesällä. Oikein hyvä näin.
Lähetä kommentti