Joskus takavuosina jaksettiin innostua joululounaasta niin, että alkajaisiksi haahuiltiin pihassa ja viipyiltiin kodassa. Porontaljoin katetut penkit seinustoilla kutsuivat istumaan. Käteen ilmestyi höyryävä glögimuki, josta nenään tuoksahtivat kaikki tarpeelliset ainekset lisukkeineen. Mutta sattuipa niinkin, että ilonpito nyrjähti, kun huomattiin, ettei pelkästään saatu kostuketta kurkkuun ja vauhtia juttuihin. Sade nääs oli päässyt pahan kerran kastelemaan taljat! Pikavauhtia hipsittiin pöksyt märkinä sisätilohin. Vaiva toki hellitti monivaiheisen aterian mittaan. Kokemus opetti: eipä ole enää aikoihin yritetty kotaan glögille.
Sinisen hetken koittaessa hyvästelin vanhat kamut. Trapin rappusilta sain vielä talteen kuvan Naantalin kuulusta kirkosta. Siellä moni lienee käynyt ainakin Naantalin musiikkijuhlien tapahtumissa alkukesästä. Nyt oli aivan hiljaista, mutta eilen 12 12 12 -päivänä tälläkin kirkolla oli nähty hääpareja. Elämä jatkuu...
2 kommenttia:
Ihme paikka tuo teidän trappi ! Kuvassa kuin satu jossain keski-Euroopassa !
Pelkkä idylli ei silti näy myyvän - eikö Naantalin kirkko ole talvella auki? Miksei siellä voisi olla konsertteja muulloinkin kuin kesällä? Hieno kirkko.
Lähetä kommentti