Ikkunasta on hauska katsella uutterasti jäällä suhaavia kouluaisia opettajineen. Ei päivää ilman värikkästä joukkoa jäällä! Iltapuhteella isät poikineen pölähtävät kaukaloon, ja lätkä kolisee.
Taannoin suojasää teki temput sulattamalla melkoisen alueen. Mutta ei hätää, uudet pakkaset pelastivat kentän liialta sulamiselta. Lumikaistale muistuttaa kevään uhkasta, mutta on vielä kierrettävissä.
Omat luistimeni huilailevat varastossa. Odottakoot siellä uusia jäitä. Jospa vielä viipottaisin minäkin jäällä enkä vain silmäilisi, kuinka homma muilta käy. Nyt kiinnostaa kevään eteneminen: hidasta, hidasta, mutta pikku hiljaa tullee valmista.
3 kommenttia:
Luisteleminen on kivaa, vaan nilkkani eivät siitä enää oikein tykkää! Komeita kuvia!
Kuntosi on tanakalla mallilla , jos jäälle uskallat ! Tyyny peffaan ainakin !! Taidatte muuten olla tämän eteläisen kolkan ainuita alueita , missä vielä on luisteltava jää ! Täältähän kaikki on jätetty luonnon armoille ja se ei hyvää tee, sulaa ja jäätyy .Kuten kävelytietkin, että oli jäistä tänään !
Kuvat sain kohdalleen pelkällä nokialaisella. Hyvä valo, kameran kanssa varjossa, käsikin vakaa - siinä se.
Kunnon tanakkuutta en menisi kehumaan, mutta luistelu ei vain ole maistunut tänä talvena. Pitäis olla juttukaveri. Viime vuonna pyrähtelin silloin tällöin puoli tuntia kerrallaan ja pysyin pystyssä ihan mallikkaasti. Nyt on riittänyt muutama kerta suksilla mökkimaastoissa. Mäkeen ei ole enää yrittämistä, semmoisessa kaatua kupsahtaa. Onneksi pääsin omin neuvoin ylös...
Lähetä kommentti