Leffoista tuli nyt nähdyksi Annie Hall (1977), Stardust Memoires (1980) ja Match Point (2005). Kaksi ensimmäistä tuntuivat oitis tutuilta, vaikka katsoin ne eka kertaa. Mutta Englannissa tehty Match Point on niin tyystin erilainen, että hetken epäilin, kuka jutun on kirjoittanut ja ohjannut. Kyllä se Allenia on, vahvasti. Tarina ja sen kertomistapa pitävät lujasti otteessaan. (http://www.elokuvaopas.com/match-point/)
Kaikki kolme leffaa on ollut hyvä katsoa osana kaikkea sitä, mitä lähes nelituntinen dokumentti Allenista esittää. Kaikki se elämän syvimmän merkityksen kurkottelu ja kuoleman pelko Allenin tapaan käsiteltynä helpottaa rajallisuutensa pikku hiljaa oivaltavan isoäidin oloa.
5 kommenttia:
Allenista olen useimmiten tykännyt, vaan toistaahan hänkin itseään! Match point täysin vieras. Pitänee katsoa sekin.
Osan dokumentista näin, ihan mielenkiintoista varsinkin hänen varhaisimmat elämänvaiheensa.
Pidän näistä uusimmistä Allenista ---katson kyllä vanhimpiakin , mutta se liika hössötys vaivaa .Mainio kompleksinen mies , ehkä jo tässä vaiheessa hänen elämäänsä voisin hyväksyä tyttären kanssa naimisen...ehkä.Se oli aikoinaan tosi kova juttu .
Taisi jäädä katsomatta tuo "Match Point " juuri siksi , että Allenia en kyllä jaksa katsoa peräjälkeen , pitää olla taukoa...mutta tuo tauko taisi olla huono valinat , leffa vaikutti kiinnostavalta !Jäi siis väliin .
Minä katsoin vain sen seksielokuvan ja yritin katsella Vicki Christina Barcelonaa, mutta se ei vaikuttanut kilkuttelevan mitään kelloa minussa.
Allenin elokuvat ovat parhaimmillaan niin hengästyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa, että ei tosiaan jaksa kovin paljoa peräkkäin. Joku aika sitten esitettiin elokuva Keksejä ja konnia. Se on kiva. Samoin Jadeskorpionin kirous.
Minulta jäi tällä kertaa Allenin seksielokuva sivuun, joskus aiemmin olen sen nähnyt. Barcelona-jutun sentään katsoin: tuttuja New York -jaaritteluja, monesti kuultuja Allenin töissä, mutta tällä kertaa heppoisen tuntuisesti.
Lähetä kommentti