Juhlin pääsiäissunnuntain aamua suksilla. Runsaat, valkeat hanget vetivät puoleensa, ja annoin viedä, vikisemättä. Mökkipihasta pääsee lammen poikki lumiselle tielle ja sitä pitkin ladulle. Nyt latu on jo havunneulasissa metsätaipaleella. Mutta peltoaukean avautuessa hiihtäjän eteen suksi luistaa kepeästi, vaikkei ladulla pysyttelisikään. Muutaman kilometrin lenkin nautiskelin ennen 11:tä, mikä vielä eilen olisi tarkoittanut 10:tä.
Paluumatkalla vilkaisin riistaeläinten ruokintapaikkaa. Paleltuneita porkkanoita ja perunoita erottui kasasta. Ilmeisesti tarjolla on ollut myös viljaa, sillä paikallinen riistanhoitaja kertoi taannoin samoissa maisemissa, että talvikautena jo yksin häneltä - muista metsästyseuran jäsenistä puhumatta, jos oikein ymmärsin - kuluu 3000 kiloa viljaa kauriille. Nämä eläimet ja varsinkaan niiden vasat eivät kuulemma selviäisi talvikylmistä ilman ruoka-apua. Siitä huolimatta kauriskanta on heikkenemässä.
Nappasin kuvan myös polusta, jonka ruokintapaikalle askeltaneet pitkäkoipiset ovat jättäneet merkiksi vierailuistaan. Jäljet hädin tuskin erottuvat kuvasta, mutta vakuutan, että siinä ne ovat. Lähes mökkipihalta löysin vielä lisää kauriiden jälkiä. Hanki oli kantanut, sillä sorkkien kuvajaiset erottuivat aivan lumen pinnassa.
Näkisinpä näitä metsän asukkeja, naapureitani, liikuskelemassa lähimaastossa!
2 kommenttia:
Kauriit varmaan tulevat mökkisi kulmille! Niitä on täällä päin laumoittain! (Ei ole aprillipila!)Hankiaista taitaa piisata vielä viikoksi ainakin, kun yöpakkaset jatkuvat.
teillä kuulemma sudet kuljeksivat ...et ole niiden jälkiä nähnyt ?!
Lähetä kommentti