Kuin sydän särkyisi

Perinnekasveja suositaan. Taitaa olla kuvan särkynyt sydän oman äitini peruja perennapenkistä, jota tyttäreni on jo pitkään vaalinut. Siinä kolme kaunotarta riiputtelee paremminkin päätään kuin sydäntään pulleat hameet yläilmoissa. Kolmikko muistuttaa minua viime aikojen vastoinkäymisistä. Ensin TV-antenni kolhiintui, kun mitä ilmeisimmin  iso laulujoutsen törmäsi häkkyrään. Se kenottaa yhä vinossa toimettomana. Korjaajaa ei ole näkynyt, ei kuulunut. Toinen kurjuus havaittiin viikko sitten, kun umpitankin hälytysvalo taas paloi, pari viikkoa tyjennyksestä. Tilanne vaati pikaista tutkimista. Nyt odottaa korjaus, sillä viaksi osoittautui tankin vuoto. Tankkiin tihkuuu vettä maasta. Annas katsoa, mihin asti takuu riittää ja mitä kaikkia harmeja homma vielä kerää ympärilleen. Luotettava säiliömies kuitenkin tulee ja kaivaa risan vehkeen ylös heinäkuun ensimmäisellä  viikolla. Kunpa uusi, ehjä tankki löytäisi paikkansa saman tien ilman, että minulle singahtaa lasku.

Kolmas vakava harmi kantautui korviini juhannuspäivänä. Keskimmäinen tyttärentytär oli mökkisaaressa kaatunut niin pahasti kätensä päälle, että ranne retkotti oudossa asennossa ja lähetti kovia kipuviestejä. Tilanne oli  niin paha, että paikalle tarvittiin ambulanssikuljetus. Se järjestyi hätäkeskuksesta, jonne tytär onnekseen tiesi tarjota tarkat koordinaatit ulkosaaresta ja sen tietystä rannasta. Vene tuli, ensihoitajat auttoivat kipuilevaa potilasta ja veivät mennessään Poriin sairaalaan. Kunpa katkennut ranne korjaantuisi kipsikäsiviikkojen ja kuntoutushoitojen avulla niin, ettei se alvariinsa myöhemmin muistuttaisi haaverista.

Vanhastaan on sanottu, ettei kahta ilman kolmatta. Nyt on tiuhaan tahtiin koettu kolme vahinkoa, niistä kaksi osui aivan kohdalle. Kunpa jo riittäisi!