Lomailijan paratiisi

Kaukana saaressa aavalla merellä pääsee irti mantereen kiireistä. Varsinkin nuoriso osaa rentoutua, kun kesätöistä on hetki vapaata. Paras paikka oleiluun löytyy kallioilta, joille viime kesänä nousi uusi mökki, tänä kesänä sen ympärille upea, laaja terassi. Itse paikka on ollut saman perheen omana jo vuosikymmeniä. Vanhaa mökkiäkin yhä asutaan varsinkin silloin, kun yövieraita riittää joka sänkyyn.

 Näissä maisemissa vävy veljineen ja serkkuineen on viihtynyt pikkupojasta asti. Saarten välisiin jalkapallomatseihin riitti silloin porukkaa. Nykyisin omat tyttäret jatkavat jo perinteitä, vaikkei enää lähisaarilta löydy kavereita. Ne on tuotava mukana mantereelta.

 Kun löhöily painaa kankkua, porukka lähtee liikkeelle joko jalan tai kanooteilla saarta kiertämään. Perinteisiin kuuluu ainakin kerran kesässä myös uinti naapurisaaren kallioille. Sinne ui tällä viikolla kaksi rohkeaa 16-asteisessa vedessä. Minua viihdytti vanhin tyttärentytär ottamalla soutuveneen kyytiin ja kuljettamalla hiukan ympäriinsä saarella. Tarkoitus oli tuoda uimarit veneellä. takaisin. Mutta kumpikin halusi vielä uida. Hyvin sujui, pelastusliivejä tai -rengasta ei tarvittu avuksi.

Torstaiaamuna varhain minäkin uiskentelin tovin laiturin tuntumassa. Kylmä kylpy virkisti. Iltapäivän alkajaisiksi olikin sitten hypättävä moottoriveneen kyytiin ja jätettävä taakse lomalaisten paratiisi. Nuorisoa odottivat työt, yhdelle jo heti perjantaina, toisille maanantaina. Kaikki aikoivat kuitenkin viettää lähipäivinä aikaa myös Ruisrockissa, jonne minua ei saisi millään ilveellä. Mutta autokyytini Turkuun kelpasi niin kuin meille kaikille se, että Sonja ajoi veneen saaresta mantereen rantaan. Kaikki tyttäret nauttivat (!) kukin vuorollaan isän veneilyopastuksista. Siinä hommassa isä saa kovaäänistä palautetta. Kuinkahan oli silloin, kun äiti opetti joka iikan ajamaan autoa, myös arvon puolisonsa?