perjantai 26. heinäkuuta 2013

Terveiset Teiskosta

Eilinen hellepäivä houkutteli kolme naaraspuolista souturetkelle Paarlahden näkymiä katselemaan. Kesäemäntänsä tavoin Tara-koira on kouliintunut veneilijä. Se ei hypi eikä pompi, vaan asettuu luvan saatuaan omaan paikkaansa. Minä tein osan matkaa otukselle seuraa perätuhdolla, välillä sentään tartuin airoihin. Tyynessä säässä homma sujui leppoisasti.

 Melkoisen matkan päässä ystäväni kesäsaaresta levittäytyy erikoinen Sisaruspohjaksi nimetty kaksiosainen lahti. Sinne pääsee vesitse vain kapeasta salmesta, jonka yli kulkee maantie. Pian näkymä avartuu laakeaksi ykköslahdelmaksi lummerantoineen. Paikka sijaistee jokseenkin Tampereen maantieteellisessä keskikohdassa, mitä sopii hämmästellä, kun ympärillä aukeaa mitä täydellisin maalaismaisema. Kauniita kesämökkejä ja hulppeita huviloita laajoine nurmikenttineen on noussut talviasuttavien rakennusten ja maalaistalojen naapureiksi.

Kakkoslahtea pääsin vilkaisemaan, kun kierrettiin pitkälle ulottuva niemennokka. Sen takaa näkyi toinen lahti pussinpohjana. Sitäpä ihmettelin silmät ymmyrkäisinä kuin ihan oikea turisti.

On meillä upeita vesistöjä, joiden partaille moni näkyy asettuneen nauttimaan suven suloisuudesta. Satunnaista kävijääkään ei kukaan ollut häätämässä pois, koska yksi ja toinen vilkutteli iloisesti kättään koko venekunnalle.

3 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

On suloisessa Suomessamme todella kauniita vesistöjä ja hienoja kesäpaikkoja!

vanski kirjoitti...

Ihan hauveli !Vehnis?

Lissu kirjoitti...

Espanjanvesikoirahan se Tara on, jo 8-vuotias vetreä pallon perässä hyppelijä. Ei muuten karvaa lähde. Passais koira-allergisellekin.