torstai 1. elokuuta 2013

Sataa, sataa - ihanaa

 Aamu-uinti sateessa jäi pelkäksi ajatukseksi. Ei ollut puhtia painella vilpoiseen veteen, kun tarjolla oli lämmin suihku sisätiloissa. Kaihoisana muistelen lapsuusaikoja, jolloin mikään ei olisi saanut pysymään poissa vedestä lempeässsä kesäsateessa.
Sade piti hetkittäin hereillä aamuyöstä. Melkein näin, kuinka kasvit taas virkosivat eilisen poudan jälkeen. Eikä taaskaan tarvitse oitis tarttua vesiletkuun, kun kastelu hoitui suoraan taivaalta. Mutta pitkälle ei selvitä näillä muutamana päivänä saaduilla sateen ryöpsähdyksillä. Märkyyttä riittää vain pikkuisen maanpinnan alle.
 Komeasti on osansa vedestä ottanut raparperi. Toistaiseksi siitä ei ole syöty varren vartta. Jäänee hyötykäyttö ensi kesän alkuun, ettei tarvitse niellä ylen määrin oksaalihappoa.

Viimeisimmän myllerryksen jälkeen paakkutaimina istutetut puskat ovat pysyneet miten kuten hengissä. Vasemmalla näkyvä on tehnyt kuolemaa moneen otteeseen, mutta toistaiseksi olen ehtinyt ajoissa elvytystoimiin vesiletkulla.


Taivaalla pilvet ovat paraikaa hälvenemässä, mikä passaa hyvin, sillä suuntaan melko pian auton nokan kohti Uuttakaupunkia ja Crusell-tapahtumaa. Illalla palailen mökkimaisemiin. Ehkä silloin tulee taas tovi istutuksi uudella terassilla. Mutta lupaan itselleni ensin painua uimaan.

4 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

Sateesta en ole itsekään iloinnut niin suuresti kuin nyt pitkään pitkään aikaan! Alkoivat olla kuolemaisillaan jo monet kasvit, jopa jasmiinipensasta oli pakko kastella. Ja kun matalasta kaivosta on vesi loppu, arvatenkin kaikki vesi on kannettava naapurista tai muualta!
On hieno terassi!

ketjukolaaja kirjoitti...

Mukavaa Crusellia ja leppoisia uintikelejä!

vanski kirjoitti...

Kyllä olet sitkeä puutarhuri , jaksat odottaa kasvua !Minulle se ei onnistuisi , olisin täyttänyt jo tuossa vaiheessa kaikki kolot -ja sitten joskus tulevaisuudessa manannut , kun kaikki kasvaa päällekäin !Miten niin oksaalihappoa ?! Miksei pieniä saa syödä ?

Lissu kirjoitti...

Jostain on muistiini tarttunut tieto, että raparperit keräävät kesän mittaan itseensä ylenmäärin oksaalihappoa. Siksi kannataisi syöhdä vain alkukesän varsia. Huomenna kuitenkin otan ja pilkon muutaman varren, keitän niitä hiukan sokerin kanssa ja panen piirakan täytteeksi. Kävi kuinka kävi.