keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Nuorissa on puhtia

 Sateinen maanantai kului tosi toimissa. Jo sunnuntaina mökille saapui voimakaksikko, jonka käyttöön naapuri lainasi raivaussahan. Moottorisaha saatiin vävyltä. Enpä olisi uskonut ilman omin silmin näkemistä, että nuori nainenkin voi innostua metsän raivauksesta. Vanhimman tyttärentyttären johtajan taipumukset jäivät tyystin piiloon, kun hän kaipaisi apua. Sitä hän sai asuinkumppaniltaan, joka opiskelee paraikaa metsäinsinööriksi ja on jo kotonaan  perusteellisesti tottunut metsätöihin. Hän siis tosiaan tietää, mitä tehdä.

 Raivaussaha näet tuppasi sammahtelemaan, kun neitokaisen käsi ei tohtinut painaa kaasua tarpeeksi. Mutta olihan apu lähellä, ja homma alkoi sujua. Sitten varmistuksia piti pyytää vain siinä, mikä nuori puu joutaa poistettavaksi. Isot puut opastaja kaatoi itse moottorisahalla. Jokunen uhkaavasti vikuuntunutkin runko löytyi. Mainiota että ne kaadettiin, ennen kuin kovat syystuulet taas rytyyttelevät puita.

Ja valmista tuli! Minäkin sain hyvin tarpeellista opastusta ja asennemuokkausta "perämetsäni" hoidosta. Enää en vainoa koivuja, en pajujakaan! Oli upeaa kuulla insinööriopiskelijan puhuvan metsän esteettisistä arvoista. Hän jopa harkitsee erikoistumisopinnoikseen alaa, jossa kehitetään asuinalueiden lähimetsien hoitoa. Siinä lähdetään vallan muusta kuin talousmetsien hyötykäytössä. Yllätyin, kun tämä ruotsalaismies puhelee puista näin:"Nu mår hon bättre, när hon fick mera utrymme omkring sig." Hän myös puhuttelee puita. Kuuntelin ihmeissäni ja hyvin mielissäni, sillä itse kuljen melkoisen sokkona puiden keskellä. Hyvältä tuntuu, että minulle luvattiin apua vastakin.

 Suurin tarve oli raivata tiheää nuorta puustoa varjostamasta tyrnejä ja karhunvatukoita. Tänä kesänä nämä rennot vattupuskat ehtivät näyttää, miksi ne ovat olemassa. Mutta vain kolme komeaa mustaa vattua ehti kypsyä, muut koristavat raakoina oksia vielä jonkin aikaa. Talveksi kasvit on tarpeen suojata.

Jos karhunvatukat selviävät havujen alla kevääseen, ensi kesänä marjasadosta ehkä tulee jo ihan mainittava. Putsatussa paikassa aurinkoa ainakin piisaa, jos sää on kaikin puolin suotuisa.

Löytyipä muuten tiukan heinikon seasta muhkea kivi, josta en ole tiennyt mitään. Ehkä viitseliäs ja metsätöissä viihtyvä jälkikasvu kumppaneineen innostuu kankeamaan murikan näkösälle pihan hoidettuun osaan. Jokin kisa olisi kaiketi tarpeen kehitellä, ettei homma tuntuisi pelkältä työltä. Kenties keväällä ja vähän isommalla porukalla...

Nyt mielessä pyörii päällimmäisenä iso kiitos osaaville ja työteliäille nuorille: teissä on tosiaan puhtia!

3 kommenttia:

tuulikki kirjoitti...

Hyvä että saat apuakin "tilasi" hoitamisessa, hommaa piisannee useammallekin. Leppoisaa syksyä ilman isompia myrskyjä!

vanski kirjoitti...

Toivottavasti neitokaisella oli myös turvasaappaat (ei näytä siltä..), raivaussaha lipsahtaa vikkelään omille teilleen .Muuten olen sitä mieltä , että se on ihan kamala vehe , tekee rumaa jälkeä...Eikös tuo homma jo kohta ole talviteloilla !?Lunta luvassa....

Lissu kirjoitti...

Ei ollut turvasaappaita Sonjalla. Hän kumminkin kaatoi sillä kamalalla vehkeellä 40 pikkupuuta, onneksi ilman haavereita.

Tänä viikonloppuna plantaasilla tehdään viimeiset syystyöt ja suljetaan paikka. Aika ajoin vain käydään katsastamassa muun muassa, mikä on tilanne lintujen ruoka-astioissa. Huomenna ostetaan mukaan 25 kilon säkillinen auringonkukansiemeniä, kun säkki maksaa nyt 19,90, muuten muistaakseni 25 euroa.