Hotakaisen uutuus jysähtää tajuntaan

Kari Hotakaisen (http://www.siltalapublishing.fi/fi/kirjailijat/kari-hotakainen) äskettäin ilmestynyt Luonnon laki (2013) tuli ostetuksi e-kirjana, kuten taannoin itselleni lupasin ja näillä sivuilla julkistin. Kirjan sivumäärä 133 - painetussa versiossa sivuja on 283 - säilyy muuttumattona, vaikka fonttikokoa suurentaisi. Konsti näkyy olevan se, että sivu jatkuu parin kolmen, ehkä jopa neljän, näyttöruudun verran, kunnes seuraava sivu aukeaa.

Teos jakautuu kolmeen osaan:

I    RASKAUS
II   SUPISTUKSET
III  SYNNYTYS

E-kirjasta puuttuu sisällysluettelo, joten unohtuneet osien nimet piti etsiä käsipelillä. En näet osannut tai edes tiennyt, että paikat voisi merkitä lukulaitteen kirjanmerkillä tai muulla tavoin. Konsti ei vieläkään ole kirkastunut minulle. Itse lukeminen kuitenkin tuntuu mukavalta, sillä Sony Reader painaa alle 200 grammaa. Jonkin verran paino kasvoi, kun  hankin vehkeelle suojakannet. Mutta yhä laitetta on helppo ja kevyt pitää hyppysissä silloinkin, kun lukee selällään maaten.

Kirjan sisältöä yön yli mietittyäni mielessä pyörii kolmen sukupolven kuvio. On poika ja hänen iäkkäät vanhempansa, on pojantytär. Poika Jussi Rautala on maalämpöyrittäjä, monesti pimeitä töitä tehnyt. Automatkalla vanhempiensa Väinön ja Kertun luokse hän tulee riidelleeksi viimeisillään raskaana olevan tyttärensä Miran kanssa puhelimessa, potee riitaa ja löytää ykskaks itsensä pahasti loukkaantuneena autonromustaan. Alkaa säksättävä helikopterimatka kohti sairaalaa taivasnäkymät silmissä. Ja alkavat ihmetykset siitä, että maan parhaat hoitotiimit paneutuvat pelastamaan veronkiertääjääkin. Eija Komun kritiikistä (http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/kari-hotakainen-luonnon-laki/1471330) selviää lisää olennaisia piirteitä teoksesta. Juhani Brander (http://www.aamulehti.fi/Kirjat/1194837773193/artikkeli/kari+hotakainen+luonnon+laki.html) tarjoilee teoksesta karnevalistista kuvaa. Siinä korostuvat sairaanhoitaja Laura ja hänen siivouskoppisessionsa raju musiikki korvissa soiden, yrittäjäkaveri Mika ja hänen hommaamansa Freddie-lammas sekä kolmannessa osassa esiin putkahtava Plan-kummipoika Baindul Bockarie. Lisäksi voisi mainita omaishoitaja-Väinön hukkareissun teatteriin katsomaan Hamletia: peruutettu  säästösyistä.

Hotakainen näyttää jo taiturimaisella kielellään, että säästäminen voi olla hyväksikin. Turhaa sanaa ei löydy. Joka ilmauksella on tarkka osoitteensa. Kerrontaa kannattelee tiivis rytmikkyys. Jaksotus kolmeen osaan Miran loppuraskauden mukaisesti pakottaa minut vielä jatkamaan pohdintoja kirjan merkityksistä. Otin jo vastaan vahvan painotuksen hoivaa tarvitsevien puolesta. Mieleen jysähtivät  myös ne huimat toimet, joilla auttamiseen antautuneita kuritetaan yhä ahtaamalle. Kirurgin parantavan veitsen lisäksi pitkin matkaa viuhuvat leikkaukset kustannusten säästämiseksi. Ne osuvat niihin, joilta jo on eniten viety. Mikään luonnon laki ei perustele tehtyjä ratkaisuja.

Tuntuu kuin Hotakaisen Luonnon lakia kannattelisi paitsi intohimo fiktiivisen maailman luomiseen myös riemu siitä, että mies yhä kykenee rankkaan luomistyöhön. Ihmehän on, että hän on toipunut vaikeista vammoistaan. Näin tosi ja kuviteltu limittyvät teoksessa.

Mielessä pyörii toinenkin suomalainen kirjailija, joka on saanut sanoiksi pysäyttäviä tuntoja eri ikäisistä miehistä. Tarkoitan Hannu Raittilaa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Raittila). Etenkin kuunnelmasovitus hänen teoksestaan Miesvahvuus on jättänyt minuun yhtä vavisuttavan jäljen kuin Hotakaisen aikalaishahmotelmat.