Söpöilyä

 Mökkipihalla kukkarunsaus on yltynyt yltymistään. Kallionauhuksista nappasin tummanpuhuvan otoksen, josta ei lainkaan näy, kuinka isossa porukassa tämä yksilö terälehtiään levittelee.





Yhdessä vuodessa kasvustot ovat saavuttaneet melkoisen komeuden, minkä otan kiitoksena uutterasta kastelusta ja muustakin hoidosta. Perhosia ja sudenkorentoja näkyy paljon, samoin pikku pörriäisiä, vaikken vielä ole asettunut kunnolla aloilleni kuvaamaan hyörinää.

Suloisin väritys pihalla löytyy näistä kuvaan hädin tuksin mahtuneista kuutamohortensioista, Hydrangea paniculata 'Praecox'. Uhkeiksi ovat kolme hyvää tainta varttuneet sitten viime vuoden elokuun. Yhteishyvän kasvioppaan mukaan kuutamohortensiaa ei saa leikata. Hyvässä lykyssä varsi karttuu parimetriseksi ja lähes yhtä leveäksi..

 Pallohortensiatkin, Hydrangea arborescens 'Annabelle', ovat niin pullollaan kukkia, etteivät kunnolla enää jaksa niitä kannatella. Edellisessä elämässäni omakotitalon pihan hoitajana minulla oli metallisia perennatukia. Ne siirtyivät kymmenen vuoden takaisessa muutossa tyttären haltuun, joten eipä auta kuin painella kauppaan ja ostaa uusia.

Kasvioppaassa sanotaan, että pallohortensia sietää ja jopa vaatii vuosittaista keväällä tehtävää leikkausta. Edellisen kesän versot katkaistaan 5–10 senttiä maanpinnan ja silmuparin yläpuolelta. Niinpä lähestyn näitä pensaita keväällä oksasakset hyppysissä.

Tämmöisiäkin sieviä kellotupsukoita levittäytyy umpitankkia peittävällä maakerroksella. Nimi on karannut mielestä, mutta lupaan palauttaa sen aivojeni kortistoon ennen ensi kesää. Sitten puhuttelen tätäkin kaunotarta sen oikealla nimellä.