keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kuvia kumarran - vaikuttavia töitä Turun taidemuseossa


Turun taidemuseossa on nähtävissä runsas valikoima eri tyyppisiä töitä. Eniten odotin, mitä IC-98 nyt esittelee. Ilokseni tarjolla on paljon muutakin ihmeteltävää.

Museon sivut tutustuttavat kaksikkoon Visa Suonpää (s. 1968) ja Patrik Söderlund (s. 1974). Löytyy maininta, että esille on tuotu tekijöiden aiempaa tuotantoa, mutta myös aivan tuoreita, Turun taidemuseon tiloihin suunniteltuja teoksia. "Suomalaisen nykytaiteen kärkeen kuuluva IC-98 on saanut sekä kansallista että kansainvälistä arvostusta pitkällistä taustatyötä vaativilla, tiettyyn kontekstiin liittyvillä teoksillaan, joiden perustana on kriittinen ajattelu. Vuonna 2009 ryhmä oli sekä kuvataiteen valtion palkinnon saaja että Turku biennaalin voittaja."

Näyttelytiloihin kuljetaan ovesta, jonka ylle on kirjoitettu otsikoksi Abendland. Ensin ovat esillä tekijöiden pikkutarkat piirrokset ja niihin liitetyt tekstit. Oman huoneensa on saanut Suomessa ennen esittelemätön Oikoumene (2012). Katsoja voi osallistua teokseen ohjailemalla pyörästä videokameraa. Uutta tuotantoa on myös Archipelagos-animaatioteos, jossa hitaasti vaihtuvat vellovan meren yöt, hämärän hetket ja päivät. Avaruus humisee ympärillä. Tästä maailmasta jo kadonneen ihmisen jättämiä merkkejä työntyy esiin aalloista, kunnes ne taas häipyvät. Yhdessä mastontapaisessa versoo lehtiä kuin hauraana toiveena elämän elpymisestä.

Pikaisesti tuli kävellyksi läpi sen huoneen, jossa pyörii Vastarannalta -animaatio. "Se kuvaa Aurajoen rannalla, kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla paikalla sijaitsevan Gylichin pylväikön (1836) poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten intressien näyttämönä." Eilen ei edes tehnyt mieli jäädä  katsomaan 70 minuuttia kestävää elokuvaa paikkaan, jossa kaiken aikaa kulki ihmisiä matkalla näyttelyhuoneesta toiseen. Muistaakseni teoksen omistaa Matti Koivurinnan säätiö, ja se oli esillä säätiön Ars nova -museossa kevättalvesta 2012. Silloin esityspaikkana oli hiljainen yläkerran huone, jossa saattoi häiriöittä keskittyä nauttimaan ihmeellisistä näkymista kuunnellen teokseen olennaisesti liittyvää urkusävellystä. Kirjoitin kokemuksesta tämän blogitekstin.

Suurenmoinen videotaiteen tuote löytyi Pimiöstä, jossa nyt on nähtävissä palestiinalaisen Larissa Sansourin teos Nation Estate (2012). Se ei ole järin pitkä, joten tauotta pyörivän teoksen jaksaa hyvin katsoa ja samalla vaikuttua syvästi. Esittelyteksti museon nettisivuilta mainitsee muun muassa:

"Scifi-lyhytelokuva Nation Estate pureutuu Palestiinan nykytilanteeseen ja ehdottaa ironisesti vertikaalista ratkaisua yhteen Lähi-idän mutkikkaimmista umpisolmuista. Filmin kuvitteellisessa tulevaisuudessa koko Palestiinan valtio on sijoitettu yhteen pilvenpiirtäjään, jokainen kaupunki omaan kerrokseensa, elämään ”korkeatasoista” elämää. Taidokkaasti rakennettu kuvamaailma piirtää esiin monumentaalisen ja kliinisen dystopian, jonka päähenkilönä Sansour itse esiintyy. Matkalta kotiin palaavalle päähenkilölle jättimäinen asumiskompleksi tarjoaa suojasataman mutta samalla kotiinpaluun teema saattaa lennättää ajatukset myös kaukaisempiin horisontteihin."

Merkillinen on myös ruotsalaiskaksikon Odottaa myrskyä -teos museon Studiossa. Maja Qvarnström ja Erik Lagerwall ovat vuodesta 2011 rakentaneet erilaisia sisä- ja ulkotiloja esittäviä installaatioita. "Duon tavaramerkiksi on muodostunut arkisen todellisuuden jäljentäminen humoristisenkin pikkutarkasti, aina jokaisesta huonekalusta tuhkakupissa lojuvaan tupakantumppiin. Näppärä materiaalinkäsittely hämää silmää, joka ei ota uskoakseen pienimmänkin yksityiskohdan rakentuvan paperista."

Maalaustaidettakin on kiinnostavasti esillä. Erityisesti silmäni kiinnittyivät suureen maalaukseen nimeltä Colorist vuodelta 1993. Nimi kiehtoo, kun kyse on harmaan sävyin metsää läheltä tarkastelevasta ja sen honkien pilaristoa hahmottavasta kuvasta. Taustalla häämöttää taivasta, sen ja metsän rajalla viipyilee vihertävä utu tai auer. Runkojen rytmi, eri katselukulmista avautuvat polut metsän uumeniin, etualan lavea vaaleus, maaston painauma ja ties mikä muu taiten toteutetussa sommittelussa välittyi eilen niin, että maalaus yhä kummittelee hyvällä lailla silmissäni.  Teoksen on maalannut Susanne Gottberg.


Ei kommentteja: