maanantai 21. lokakuuta 2013

Sillan varjoissa



 Sunnuntai-iltojen houkutus on katsoa Sillan (http://areena.yle.fi/tv/silta) vuorossa oleva jakso heti tuoreeltaan. Ei auta, vaikka tiedän seuraukset: uni ei tule ennen kuin aamuyön tunteina. Useat henkilöhahmot, poliisien keskinäiset työkuviot, heidän ontuva yksityiselämänsä ja kauheaakin kamalammat rikokset nostattavat jännitystä niin, että jään vielä sängyssä miettimään, mistä oikein on kysymys.


Sen olen jo oppinut, että Malmöstä pääsee äkkiä Kööpenhaminaan ja takaisin Juutinrauman kuulua siltaa pitkin. Ihmiset elävät tavallisen oloista arkeaan, mutta pahuus lymyää kenen tahansa lähituntumassa. Kuka vain voi osoittautua aivan muuksi kuin luulisi. Älykkäät, pitkälle koulutetut nuoret juuttuvat yhä syvemmälle eläinaktivistien porukkaan. Irti ei pääse muuten kuin tapettuna.

Voi vain aavistella, mikä kohtalo on niillä vanhemmilla, joiden kaksi nuorta löytyy surmattuna. Käsikirjoittajat lienevät tähdänneen siihen, että katsoja eläytyisi vaikkapa tällaisten vanhempien kauhistuneeseen tuskaan. Mistä kaikesta lastensa tekemisistä vanhemmat ovatkaan täysin tietämättömiä! Kenelle juolahtaisi mieleen, että säällisissä ammateissa toimivat menestyneet nuoret olisivat osa ekoterroristien monihaaraista organisaatiota?

Häivähdyksiä reaalitodellisuudesta häämöttää siinä, kuinka taitavasti eläinnaamioiset aktivistit käyttävät TV-kanavia viestiensä välittämiseen. Mutta miksi puuhassa mukana oleviakin kidutetaan ja tapetaan, missä luuraa toiminnan pääorganisoija? Onko kenties keski-ikäinen huippujohtajalta vaikuttava ja kylmänkalsea aviomies jotenkin mukana rikoksissa? Hyytävä tunnelma luksustalossa, paljot poissaolot kotoa, kosketuksen väistely ja vaimon viestintätietojen urkinta epäilyttävät. Ja kuka kutsuikaan vaimon nimissä tietyn ammattirakastajan treffeille puistoon - kolkattavaksi. Tällaiset tarkkaan annostellut tapahtumien kulut koukuttavat meitä kauhistumisalttiita katsojia pysymään ruutujen ääressä vastakin.

Tunnistan oman jännittämiseni syyksi sen hitaasti vahvistuvan kauhun, kun sarjan hahmot eivät tunnu olevan turvassa missään, eivät kotonaankaan saati hotellihuoneessa. Taas ensi sunnuntaina - tai ehkä vasta maanantaina tallennusta katsellen -  saa pelätä, mitä kamalaa Sagalle tehdään, kun jo eilisessä osassa eläinpäisten joukko ryntäsi sisään ja uhkasi uutteraa malmölaispoliisia. Ja mikä kumma sairastutti Martinin pienen pojan Kööpenhaminassa? Kauhealta tuntuu sekin, että ihminen tulee saattaneeksi itsensä suojattomaksi, kun haluaa olla pari yötä yksinään poissa kotoa. Kukaan ei kysele perään, ennen kuin...



Ei kommentteja: