Perjantai-illaksi tallensin Yle Teeman pari päivää aiemmin lähettämän ranskalaiselokuvan Jumalista ja ihmisistä (http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/jumalista-ja-ihmisista-12). Osasin odottaa pysäyttävää elämystä, sillä helsinkiläisystävä oli heti elokuvan teatterissa nähtyään kehunut sitä kerrassaan suurenmoiseksi. Elokuva on noteerattu korkealle myös kansainvälisillä foorumeilla. Cannesissa se sai Grand Prix -palkinnon ilmestymisvuonnaan 2010.
Tästä harvinaisen antaumuksellisesti tehdystä elokuvasta löytyy paljon nettilähteitä kaikkine olennaisine tietoineen. Riina Kesänen (http://www.film-o-holic.com/arvostelut/jumalista-ja-ihmisista/) antaa sille neljä tähteä tarkassa, kaikin puolin lukemisen arvoisessa kritiikissään. Olen hänen kannallaan. Erityisesti nautin verkkaisuudesta, jolla tekijät ovat malttaneet paneutua vähäisen munkkiyhteisön ja sen musliminaapureiden elämään. Islamistien terroriteot uhkaavat kaikkia, mutta munkit jatkavat hiljaisen harrasta aherrustaan, kunnes heidät väkipakolla repäistään sijoiltaan. Järkyttävää, tosipohjaista.
Huokaan vielä näin sunnuntaiaamuna, kuinka kotioloissakin pysyy joten kuten kärryillä parhaista elokuvista, kun etenkin verovaroin ylläpidetty YLE ymmärtää tehtäväkseen niitä tarjoilla. En näet saa lähdetyksi Turkuun leffateatteriin, vaikkei matka rasittaisi. Monesti toki käyn syntymäkaupungissani milloin milläkin asialla, mutten elokuvissa. Muun muassa tänään iltapäivällä ajelen kepeästi juhlimaan 18-vuotiasta pojantytärtä...
4 kommenttia:
Teemalta tulee hienoja elokuvia. Ja mainokset on aika vähissä.
Tämä ranskalaismunkkien pysytteleminen Algeriassa ei minua niin hirmuisen paljon innostanut. Elokuvan teema taisi olla päätöksen tekeminen siitä, kannattaako munkkien lähteä vai pitäisikö vain jäädä. Selvähän se on, että suhteensa menneeseen elämään katkaisseitten vanhempien miesten on vaikea nähdä Ranskassa mitään erityisempää mihin kotiutua. Jotkut munkit tuntuivatkin pohtivan muuttoa jonkin rauhallisemman maan luostariin. Lopun via dolorosa -kuva lumisessa usvamaisemassa oli kaunis.
Elokuva palautti mieleen joskus kauan sitten näkemäni Taistelu Algeriasta -elokuvan. Sen rajut paljastukset ranskalaisesta siirtomaaherruudesta suistivat minut lähes raiteiltani. Kuljeskelin heti elokuvista tultua pitkään metsässä itkeä vollottaen. Perjantaisessa hiljaisesti esitetyssä tarinassa viitattiin kerran suorin sanoin vuosikymmenten takaiseen raakaan ranskalaismiehitykseen. Siinä yksi juonne perusteluna islamistien terrorille.
Kuvittelenko vain, mutta koin munkkien ottaneen tehtäväkseen pieneltä osin sovittaa maanmiestensä aikoinaan harjoittamaa algerialaisten sortoa.
Maltatko istua hämärässä ja ilman eväitä ? vaikka jääkaappi on lähellä? Jos , niin saat anteeksi ,ettet suoriudu ihan oikeaan leffankatselupaikkaan , eli teatteriin . Juu , mutta myönnän , että Teema on hyvä .
Toki jaksaisin, Vanski, istua pimeässä eväittä. Mutta matka leffateatteriin vaatii nykyisin autokyytiä, niin kuin muuten Kangasalla asuessakin. Silloin, paljon nykyistä nuorempana, mikään ei estänyt painelemasta Tampereelle, kun tarjolla oli jokin kiinnostava leffauutuus tai arkiston aarre.
Mieleen on tosin juolahtanut, että Liedon bussin päätepysäkki on Turussa Kauppiaskadulla aivan Kinopalatsin kohdalla kadun toisella puolen. Kukaties talven mittaan tulee tempaistuksi itsensä ainakin kerran ison kankaan ja äänen äärelle.
Lähetä kommentti