tiistai 3. joulukuuta 2013

Äntligen en bok på svenska

Kauan kesti, ennen kuin sain toimeksi ryhtyä taas lukemaan kirjoja myös ruotsiksi. Huimassa nuoruudessa kuvittelin osaavani kieltä niin hyvin, että kaunokirjallinen tekstikin sujuisi siinä missä lehtijutut. Ei sujunut. Sen opin Bo Carpleanin Axelin (1986) parissa, kun vähintään kolmannes hienosta kirjasta meni minulta ohi. Sanavarastoni ei kerta kaikkiaan riittänyt, eikä ollut puhtia plarata sanakirjaa kaiken aikaa.

Nyt olen saanut balsamia vanhoihin haavoihin  parin vuoden takaista suomenruotsalaista novellikokelmaa lukiessani. Pysyin hyvin kärryillä, vaikka jotkin puhekieliset ilmaukset jäivät epäselviksi. Ostin näet lähes ummessa silmin Elisa Kirjasta Philip Teirin Akta dig för att färdas alltför fort - novellikokoelman. Se on julkaistu 2011, e-versiona 2013. Tänä vuonna Teiriltä on ilmestynyt toinenkin kirja, Vinterkriget, mikä selittänee sen, että edellisen teoksen e-version saa 4,90 eurolla.

Teksteistä löytyy tällaisia kustantajan mainintoja:

I centrum står ett antal människor som försöker finna sin väg. De har mist ungdomens stora drömmar och försöker hålla kvar livslusten och livsriktningen i den tilltagande medelålderns cyniska motvind. Men när det väl gäller klarar de nästan aldrig av att våga språnget – de är för ironiska, för skamsna, för självmedvetna. En evighetsstuderande grundar The Jörn Donner Appreciation Society och låter besattheten av Donner ta över hans liv, en pappa simmar runt med sin dotter i en sådan bakfylla att han inte kan göra annat än att fortsätta dricka. Philip Teir skriver satiriskt och gestaltande, med humor och smärta. Hans noveller är hela tiden underhållande och nära livet i dess konkreta detaljer. Blicken för allas vår löjlighet är skarp – därför blir också glimtarna av ömhet så mycket starkare.

Teir tunnustaa loppusanoissa jonkin asteisen velkansa Solveig von Schulzille, jonka tietystä runosta juontaa kokoelman pitkä nimi. Suomennos on saanut kanteensa aivan toisen otsikon: Donnerryhmä & muita kertomuksia. Muistan kauan sitten lukeneeni hyvillä mielin von Schulzia, samoin Alice Munron novelleja melko äskettäin. Varsinkin Munron tavassa kertoa ihmisistä arkisissa ympäristöissään tuntuu olevan samaa kuin Teirin novelleissa. Erityisen vaikuttavana koin tekstin, jossa 30 - 40-ikäinen perheenisä käy sisäistä monologia. Hän näkee itsensä pöhöttyneenä, otteensa menettäneenä. Rasismiin taipuvaisena hän joutuu yllätyksekseen silmäkkäin rehellisen venäläisnaisen kanssa. Jää avoimeksi, mitä seuraa. Useimmat muutkin novellit jättävät loppuratkaisun avoimeksi.

Harmillisena pidän sitä, ettei e-kirjan sisällysluetteloa näy Sony Readerilla. Vahinko sekin, että lukiessa jätin kirjaamatta muistilistaan novellien nimet. Minulle ennestään tuntemattomasta Teiristä löytyy sentään tietoja. Otavan sivuilla mainitaan lyhyesti:

Philip Teir (s. 1980 Pietarsaaressa) on Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö, joka kirjoittaa itse mm. kirjallisuus-, musiikki- ja televisiokritiikkiä. Hän on toimittanut useita kirjallisuusantologioita ja kirjoittaa myös ruotsalaiseen sanomalehti Expresseniin.
Teirin esikoisteos, runokokoelma Någonting ur hennes mun faller i min mun, ilmestyi 2007. Novellikokoelmassa Donner-ryhmä yhdistyvät urbaani arki ja absurdit sävyt.

Koko tuotanto

Suomennetut teokset

  • Donner-ryhmä, novelleja, suom. Taina Rönkkö, 2011 Otava
    (Akta dig för att färdas alltför fort, 2011 Söderströms)
  • Talvisota. Avioliittoromaani, suom. Jaana Nikula, 2013 Otava
    (Vinterkrig. En äktenskapsroman, 2013 Schildts & Söderströms)
Muu tuotanto

  • Någonting ur hennes mun faller i min mun, runoja, 2007 Söderströms





5 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Hieno saavutus! Olisiko se ruotsiksi "fint åstadskommelse"?

Todella vähän olen lukenut muuta kuin suomenkielistä. Eräs ruotsinkielinen kirja minulla on muutamia vuosia ollut lukulistalla. Saapa nähdä tuleeko luettua.

tuulikki kirjoitti...

Ugh! Sain sentään selvän esittelytekstistä på svenska, vaan muuten ei kylläkään suju kouluruotsilla kirjojen lukeminen(yhden kesän puutarhassa työskentely Aske Gårdissa Ruotsissa ei sekään paljon kielitaitoa parantanut) - ehkä jonkin dekkarin juonesta saan selvää! Hyvä että on käännöksiä!

Lissu kirjoitti...

Saavutus todella, että sain luetuksi ja kuvittelen ymmärtäneeni. Suusta näet tulee enimmäkseen änkkäruotsia, kun yrittelen konverseeraamista perhepiiriin liittyneen äkta svenskin kanssa. Tässä syy, miksi yritän palauttaa unohtuneen ruotsin, jota olen joskus osannut ihan sutjakasti. Jouluna pääsen taas kokeilemaan, kuinka juttu luistaa Gustafin kanssa. Yritän nyt päivittäin edes lukea ruotsia, kun puhekavereita ei löydy tähän hätään.

vanski kirjoitti...

Mikä tarmo ! Muutaman kerran olen jossain oudossa tilassa kokeillut , mutta jo alkumetreillä läpsäisin kannet kiinni !Ei keskisuomalaisen kieli moiseen taivu...vaikka ihan kaunis kieli se on !

Lissu kirjoitti...

Teir on kirjoittanut semmoista konstailematonta kieltä, jota voi kuvitella ihmisten puhuvan itsensäkin kanssa. Runollisuus ja hankalat ilmaukset eivät sävytä tekstiä, mikä tällä kertaa tuntui isolta edulta. Taidanpa lukea myös hänen uuden Vinterkriget-kirjansa.