Mihin vielä eksynkään...

Jo vuosia sitten läheisin serkkuni yritti innostaa minua selvittämään, minkä suvun vesoja tietyiltä osin olemme. Silloin en tarttunut syöttiin, eikä ruvennut serkkukaan isoon yritykseen. Nyt, kun hän ollut vuosia maan povessa ja yksi tyttärentyttäristä kyselee aika ajoin sukuasioita, lienee viisainta taipua. Myönnän, että hallussani on yhtä ja toista muistitietoa, jonka voisi jakaa klaanin kesken. Paljon on toki epävarmaa ja -selvää. Koska miesvainajani sukuyhteyksistä tehtiin mittava kartoitus 1990-luvulla, on ihan paikallaan, että minunkin taustaani kirkastetaan jälkeläisille.

Viime vuoden lopulla etsiskelin netistä tietoja sukututkimuksesta - enkä suotta. Wikipedia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukututkimus) tarjoaa yhtä lailla taustoja kuin tuhdin satsin tarpeellisia linkkejä. Ohjelmiakin löytyy. Ensimmäiseksi tarjoutuvista latasin pari erilaista, mutta kumpikaan ei sytyttänyt: toinen ei taipunut merkintöjen muuttamiseen ja tarjosi ohjeet ranskaksi, toinen taas on maksuttomana perusveriona niin niukka, ettei sillä olisi pärjännyt. Kumpikin taisi lisäksi sysätä kaiken aineiston oikopäätä myös nettiin, mikä ei passaa alkuunkaan.

Olin jo antamassa periksi, kun tietotekniikkaan perehtynyt avulias ystäväni kertoi löytäneensä lupaavan SukuJutut-ohjelman (http://www.sukujutut.fi/). Lähestyvä syntymäpäiväni antoi hänelle aiheen yllätysvetoon: hän lupasi ostaa ohjelmarompun, jonka mukana seuraa A4-kokoinen Sukututkijan ATK-opas (2012), ja antaa koko paketin minulle lahjaksi! Kaiken kukkuraksi paikallinen sukututkimusaktivisti Björn Ahti tuli henkilökohtaisesti viime tiistaina tuomaan ohjelman jälleenmyyntifirmansa nimissä (http://www.bratieto.fi/index.htm). Rupateltaessa kahvikupposten ääressä kävi selväksi, että mies auttaa auliisti kaikissa sukututkimukseen liittyvissä pulmissa jopa kotikäynnein. Kahvilta hän paineli suoraan Turun maakunta-arkistoon opastamaan sinne kokoontuneita alan harrastajia. Hoh-hoijaa, näin hyvässä kyydissä aloittelijan päätä miltei huimasi. Kuitenkin kaikitenkin suurkiitos kyydistä, jolla homma pyörähti saman tien vauhtiin.

Kotiin palattuani minulta onnistui vaikeuksitta ohjelman lataaminen pöytäkoneelle. Saman tien aloin naputella tietoja tauluihin itsestä alkaen. Nyt niitä on jonkinlaisessa hahmossaan jo viitisenkymmentä. Vielä en ole paljoakaan tarvinnut opaskirjaa. Kuvia en kumminkaan ole yrittänyt liittää mukaan. Se homma vaatii oman paneutumisensa eikä liene ylen hankala. Ennen kuviin hurahtamista on otettava yhteyttä muutamaan serkkuun, jotta saan tietää heidän koko nimensä, syntymäaikansa ja -paikkansa. En tosiaan muista edes kuulleeni heidän toisia nimiään saati puolisoidensa ja lastensa nimiä. Itse asiassa seuraavaksi laadin listan kaikista niistä tiedoista, joita olisi tarpeen saada kunkin omaan tauluun, ja lähetän listan sähköpostitse, jos mahdollista. Toki ensin täytynee soittamalla pyytää kauniisti sekä apua että lupaa tietojen kirjaamiseen.

Seuraavaksi on kaiveltava arkistoja. Muistelen naureskellen aikoja, jolloin eka vuoden yliopisto-opiskelijana tein töitä Turun maakunta-arkistossa vuoden verran kymmenen tuntia viikossa. Meitä oli kaksi kopioimassa joitakin kortteja, mistä puuhasta en paljoa tajunnut. Mutta toinen meistä pääsi aiheesta jyvälle, sillä hänestä tuli sittemmin maakunta-arkiston johtaja. Hyvässä lykyssä saan vieraakseni tämän Tainan, nykyisen eläkeläisen, sillä äskettäin sattumalta tavattaessa jo yrittelimme vanhan kaveruuden herättelyä. Olisi yhteisiä jutunaiheita riittämiin! Lienee parasta muutenkin etsiytyä asiaa tuntevien ja harrastavien pariin. Taidan jopa liittyä Turun Seudun Sukututkijoihin, kun kerran näillä nurkin moinen asiantuntijapoppoo toimii.