Eilen illalla Turun kaupunginteatterin päänäyttämö veti salin täpötäyteen yleisöä, kun Helsingistä tultiin jokirantaan vierailulle esittämään Marie Jonesin Kiviä taskussa -näytelmää (http://www.turku.fi/public/). Kestosuosikin ensi-ilta on ollut jo 24.10.2002 Helsingin kaupunginteatterissa. Ensi syksynä sitä esitetään Studio Pasilassa (http://www.hkt.fi/ohjelmisto/mplay.php?name=kivi).
Varasin lippuni oikopäätä, kun paikallinen teatterikerho valisti jäseniään tulevasta visiitistä. Ja ah, mitä näinkään! Kerrassaan huimaa näyttelijäntyötä, hersyviä roolinvaihdoksia, vaivihkaa vakavoituvaa tarinaa Irlannin maaseudun oloista ja erään nuoren miehen epätoivoisesta ratkaisusta. Sen loppuun viemisessä auttoi, että hän oli sullonut taskunsa täyteen kiviä. Symboliikkaakin niistä voisi kaivella, mutta olkoon. Tässä kumminkin teatterin tarjoama esittely näytelmästä:
Charlie ja Jake, Martti Suosalo ja Mika Nuojua, kulkevat Kiviä taskussa
-näytelmässä läpi monen miehen elämän. Pentti Kotkaniemen ohjauksessa
ihmiskohtaloihin ja kokemuksiin limittyy myös Irlannin historia.
Ohjaaja kehuu näytelmän ideaa: 'Ihmettelen sitä, että vasta nyt joku
nykykirjailija on käyttänyt keskiajalta tunnettua mysteerio
buffo-menetelmää eli näyttelijä siirtyy toiseen rooliin vain rytmiä ja
painotusta vaihtamalla.' Tähän hatunvaihtotekniikkaan yltävät nimenomaan
Suosalo ja Nuojua. He tekevät yhteensä 15 roolia. 'Vaihdot ovat
salamannopeita ja roolihahmojen skaala ulottuu hemaisevasta
amerikkalaiskaunottaresta 75-vuotiaaseen maalaisukkeliin', Kotkaniemi
kertoo.Tarina ei ole silti mikään kahden miehen vitsi-ilta. 'Ei, Kiviä taskussa on traaginen komedia ja haastava kahden miehen näytelmä', Mika Nuojua sanoo. Tarina alkaa siitä, kun 35-vuotiaat luuserit Charlie ja Jake menevät avustajiksi amerikkalaisen elokuvan kuvauksiin ja joutuvatkin tekemään aivan muuta kuin ennakkoon aavistavat. Ohjaaja sanoo, että näytelmä on tyypillistä näyttelijöiden teatteria. 'Siksi molempien herrojen pitää olla virtuooseja. Onneksi he ovat, ja se on ohjaajan lottovoitto.
Kesto 2 h 20 min
Rooleissa Mika Nuojua, Martti Suosalo, Suomennos Henri Kapulainen, Ohjaus Pentti Kotkaniemi, Koreografia Tuovi Rantanen, Lavastus ja puvut Jyrki Seppä, Valot Teppo Saarinen, Ääni Ari-Pekka Saarikko
Tätä kirjoittaessani duo Suosalo-Nuojua on juuri aloittanut toisen vierailuesityksensä. Iltaseitsemältä miehet ponnistavat kolmannen kerran täkäläiselle estradille kertomaan kivistä taskussa. Ihmettelen, kuinka he jaksavat. Kaupunginteatterin sivuilta kopioimani kuva näyttää yhden huimimmista kohtauksista, jossa kaverukset pistelevät pitkän session mukailtua irkkujen rivitanssia. Ja kykenevät saman tien jatkamaan vaihtuvia puheroolejaan! Harvoin olen ollut mukana nauramassa ja monin muin tavoin osallistumassa näytelmään niin kuin eilen. Homma kulkee osin ihan huks-fluks syntyvin leiskahduksin. Duo sähköistää yleisön ja saa siitä itsekin virtaa. Se se varmaan kannattelee näyttelijöitä, ellei peräti imaise heistä esiin entistäkin virtuoottisempia suorituksia. Minä kiitän upeasta kokemuksesta.
8 kommenttia:
Jo vuosia sitten näin näytelmän - huikea esitys. Pojanpoikani oli nähnyt sen ollessaan koulunsa kanssa katsomassa näytelmää ja hän oli aivan ihastuksissaan ja sanoi, että mun on pakko mennä katsomaan sitä! Taisin sitten saada peräti lahjaksi liput!
Kiva kuulla. Eipä ole duon tahti taittunut, vaikka ikää on tullut toista kymmentä vuotta lisää. Upeita osaajia, upea teksti.
Kuopiossakin on tätä näytelmään esitetty hyvällä menestyksellä. Nyt on tainneet jo esitykset loppua. Minä siellä katsomossa vähän yllätyin, kun olin kuvitellut kyseessä olevan enemmän komediantyyppisen esityksen. Se traagisuus nousee minun mielestäni kyllä päällimmäiseksi, vaikka kyllähän siinä huumoriakin löytyy. Huomasitko sinä muuten Seamus Heaneyn runonpätkää näytelmässä?
Runo jäi hoksaamatta, mutta näytelmän traaginen pohjavire mietityttää yhä. Otan selvää kirjailijasta, joka teatterien esittelyteksteissä on jäänyt pelkäksi nimeksi, jos edes mainittu. Samalla taas tulee hiukan valoa Irlannin kohtaloihin.
Vuosia vuosia sitten näin tuon ja olihan se silloin mahtava katsottava. Noin kauan kuin se on mennyt ja samoilla näyttelijöillä , niin sääli , ettei muista , millainen se oli ! Olsi mukava verrata esitystä tämän päivän esitykseen , sen taatusti muuttunut ja repliikit sinkoilleet eri lailla ! Muistelen , että oli sinä aikalailla sen hetkisessä viimeisessä esityksessä ja silloin jo puhuttiin , jotta Suorsalo satuilee..
Eiköhän siinä Helsingin esityksessä sitten ole sitä runonpätkää, jonka nuori mies lausuu itse sepittämänään, mutta amerikkaistähti korjaa runon oikeaan muotoon ja kertoo vielä sen kirjoittajankin? Olenkohan nähnyt unta, mutta minusta Kuopiossa esitetyssä versiossa oli semmoinenkin kohta. Pitää joskus kysäistä jos satun nokikkain niitten Kuopion teatterin näyttelijöitten kanssa.
Kuule, minä kysyin asioikseni siitä runonpätkästä Helsingin kaupunginteatterilta ja sieltä vahvistettiin, että näytelmässä tosiaan on kyseinen kohta. Jännä miten jonkun esityksen voi katsoa vaikka useamminkin ilman että tällainen pikku yksityiskohta jäisi mieleen. Ainakin muuan toinen blogeeraaja kertoi omassa blogissaan näin.
Hyvää kiirastorstaita!
Totta tosiaan, nyt muistan minäkin tuon kohtauksen, jossa Suosalon esittämä kaveri - vai olikos sittenkin se toinen - leveilee filmitähdelle päästelemällä runoa. Tähti ei ole jymäytettävissä, koska hän tunnistaa tekstin. Puolustuksekseni ähkäisen, että esitys eteni niin nopeatempoisesti, että putosin kärryiltä. Hienoa saada vahvistus runosta, joka lienee monitasoinen vihjaus myös katsojien suuntaan.
Irlantilaisesta Marie Jonesista sain sen verran selville netistä, että Kiviä taskussa ensiesitettiin New Yorkissa 2000-luvun taitteessa ja että se alkuun tyrmättiin. Paljon muutakin tuotantoa Jonesilta löytyy.
Lähetä kommentti