Kerran vuodessa huhtikuun puolivälin paikkeilla kokootuu Raunistulan kansakoulussa samana vuonna opintaipaleensa aloittaneita. Tänään taas porukkaa ilmaantui paikalle niin paljon - kaukaisimmat Tampereelta ja Loviisasta asti -, että järjestelyistä vastanneet Aatos ja Lauri hyrräsivät tyytyväisinä. Samoin teki Konsan tilan navetan ravintoloitsija, kun ruokakin maittoi.Tapaamisten yhdeksi osuudeksi alkaa pikku hiljaa vakiintua kävely niillä nurkin, missä aikoinaan asuttiin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Raunistula). Nyt kierreltiin sellaisia kujia, joita en muista ikinä tallustelleeni. Ihmeekseni puutaloja löytyy yhä. Kotoisalta tuntui, koska ensimmäiset yhdeksän vuottani asuin samanalaisten kujijen ja puutalojen sokkeloissa, vaikkakin loitolla päivän reitistä. Paikka paikoin pysähdeltiin. Huomattava kohta oli se, johon aikoinaan oli saatu alueen ensimmäinen vesiposti. Mikä helpotus! Vettä ei tarvinnut enää raijata ämpäreissä ylen pitkiä matkoja.
Kummasti moni meistä huomasi ensimmäiseksi muistokseen jonkin sota-ajan tapahtuman. Yksi pojista sai kerran vahdilta palan sokeria, kun oli menty katsomaan isää sotilassairaalaan. Karamelleista tietämättömän suuhun makeus jätti pysyvän muiston. Pommitukset ja ruokapula kertautuivat jutuissa, samoin kaikenlaiset viljelemiset kerhomailla ja eläinten pidot piharakennuksissa. Sekään ei ole unohtunut, että meitä samaa lastentarhaakin käyneitä varjeltiin riistaudilta kalanmaksaöljyllä. Jokun mieleen oli jopa jäänyt kaappi, jossa ruskeaa pulloa säilytettiin. Muistan äitini tarjoilleen samaa herkkua kotonakin. Ei siis ihme, että kasvoimme suorakoipisiksi.
Tässä vielä jokunen kuva kävelyreitin loppuosasta. Päivän varsinainen kohde jäi tyystin kuvaamatta, koska juttua piisasi yllin kyllin.
2 kommenttia:
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hauskempaa tuntuu olevan muistella lapsuutta ja lapsuuden paikkoja ja aikoja!
Lähden toukokuussa Kotkaan matkalle, jossa käydään mm. Langinkoskella (kesämökkimme oli sitä vastapäätä) ja keisarillisessa kalamajassa kävimme monta kertaa kesässä, sitä aina vieraille näyttämässä.
Sota-ajan tapahtumia muisteltiin viime maanantaina, kun olin tilaisuudessa, missä Seppo Hovi hauskasti kertoi sota-ajan lauluista ja musiikista. Samoissa teemoissa pysytään!
Kivalta kuulostaa tuleva reissusi kotikonnuille Kotkaan. Ehkäpä minäkin ajelen kesän mittaan lapsuuteni kesien Virolahdelle ja esittelen tyttärentyttärille hautausmaan lisäksi Santaniemen ja Virojoen tutut paikat. Ravijoellakin voitaisiin käydä.
Lähetä kommentti