Viime syksynä kasvimyymälästä ostin komean puskan, jonka myyjä lupasi kukkivan keltaisenaan kevään tullen. Ei kukkinut. Kaiken talvea pupuilta varjellut oksat sojottivat kuivina ja lehdettöminä, kunnes sain tarpeekseni ja pätkin ne. Mutta jätin torson paikoilleen, onneksi. Nyt se vihertää. Mitä ehtineekään saada aikaan, ennen syyskylmiä?
Ihan toisella laidalla mökkipihaa ojenteli viime kesänä yhä pidempiä versojaan muutama karhunvatukka. Jokunen marjakin ilmaantui reheviin varsiin. Talveksi ne saivat peitteekseen kuusenhavuja, mutta eivät sen enempää, kun lumi jäi satamatta. Keväällä surkean näköisiä oksanroikkoja on katsomasta päästyä katsottu, näkyisikö viherrystä. Lopulta kyllästyin ja leikkasin nämäkin onnettomat yrittäjät. Ja kuinka kävikään - juuresta alkoi tunkea uutta kasvua! Sitä ei kunnolla erota herukkapuskan varjosta, mutta siellä ne versot luuraavat.
Tämä onneton kurpitsanalku jäi suojaamatta hallayöksi. Ehkä sekin vielä selviää, kun sai tynnyrin päälleen uuden kylmän yön tullen. Aamulla poistin paleltuneet osat. Niiden alla lymysi eläviä pikku lehdyköitä. Jos nekin ovat sittemmin paleltuneet, on yritettävä uuden taimen kanssa, kun häivyin mökiltä muutamaksi päiväksi kotioloihin.
Sammalleimut, samoin muutamat muut perennat maistuvat pupuille. Kolmella sammalleimun taimella aloitin viime syksynä. Yksi on syöty kokonaan, kuvan mukaisesti toinen vielä sinnittelee, kolmas sentään jaksaa kohtalaisesti.
Eivät pelkästään puput ahmi istutuskasveja. Upeasti pari kesää kukoistaneet kallionauhukset näet kutistuvat sitä mukaa, kun viereinen kuusi lihoo. Sen pintajuurista muodostuu vastustamaton verkosto, joka imee nauhuksille tarjoillut ravinteet. Niinpä lähinnä kuusta yrittelevä nauhus on kuin varjo viimevuotisesta. Mitä tehdä?
Mutta rehottaa pihassa ainakin yksi semmoinen, jolle ei hevin löydy vertaa. Oman äitini aikoinaan kasvattamista raparpereista sain pari kesää sitten kolme alkua. Jokainen niistä voi hyvin, kuten kuvasta näkyy. Harvensin niitä eilen, etteivät syysleimut jää täysin paitsioon. Tarjoilen auliisti komeita varsia, kun joku poikkeaa mökillä. Raparperitorttua tai -kiisseliä saa talvellakin, sillä karsitut varret siirtyvät huomiseen mennessä kotipakastimeen.
3 kommenttia:
Puutarhassasi on niin runsaasti kasveja, etten yhtään ihmettele, että osa kelpaa pupuille ja osa ei kenties aina ymmärrä kasvaa ja kukoistaa! Uskon että komea silti on lopputulos!
Mieletön kärsivällisyys puutarhurilla ! Ei onnistuisi meikäläiseltä ja elinkin ennen pupujen ehdoilla .Raparperin nekin antoivat olla rauhassa...
Tuo nauhus tekee poikasia , joita tiluksillasi olevat näyttävät olevan ! Anna olla , siitä ne kasvaa tai siirrä osin toisaalle !Pari vuotta poikanen haluaa varttua ..sitten kukkii.
Lähetä kommentti