Toki tartuin tilaisuuteen. Etupenkkiin oli mukava asettua tuttuun joukkoon. Kuva kielii, että sää suosi eilistä esitystä, josta nappasin yhden kuvan. Se on kohtauksesta, joka pohjaa kirjailija Hannu Salaman vierailuun Kangasalla kuululla 60-luvulla. Salaman Juhannustanssien tekstinäytteissä paikallisille nutturapäille riitti taivastelemista näyttämölläkin.
Kannattaa katsoa, mitä Panu Rajala kirjoittaa ensi-illan jälkeen nettipäiväkirjassaan. Teatterimiehenä hänen tapansa katsoa ja kommentoida hyvin tuntemansa harrastajaporukan suoritusta ohjaa katsojia suopeaan näkemykseen. Onhan kyseessä hyvin omaleimainen joukkue, joka uudistuu silläkin tavoin, että omasta lasten ja nuorten teatterista varttuu taitavia esittäjiä. Heitä on jo useita mukana esityksessä.
Eniten minua katsellessa hykerrytti muutama tuttu hahmo Kangasalla asumisen vuosikymmeniltäni. Isä-Lehtinen, aikanaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja, muistui mieleen, samoin poliisipoikansa, keskeinen vaikuttaja hänkin. Poliittinen ristiveto oli vahvaa sekä näyttämöllä että tosielämässä. Myhäillen näytti kohtauksia seurailevan tunnettu paikallinen kokoomuskansanedustaja puolisonsa kanssa, niin ikään etupenkistä. Tunsi sentään, moikkasikin.
Erityisen mieluisaa oli illallisen mittaan tavata läheinen työtoveri, jonka tavoitin aterian jälkeen syynäilemässä miehensä kanssa keskittyneesti valokuvaa poikavauvasta, pariskunnan ensimmäisestä lapsenlapsesta. Hämmästys ja iso halaus keskeyttivät hetkeksi tuoreiden kännykkäkuvien katselun, johon kohta osallistuin. Heinäkuussa luvattiin tavata uudestaan. Silloin myös yksi olennainen jäsen muinaista työporukkaa tulee mukaan. Siispä reissaan pikapuoliin taas Kangasalle, niin kuin monesti sieltä pois muutettuani.
5 kommenttia:
On taas päässyt kulumaan vuosia edellisestä kesäteatterireissustani. Viimeksi kun käytiin, niin saatiin vaimon kanssa mukavat paikat, jotka sitten väliajan jälkeen oli joku muu vallannut.
1960-luku on vähäisissä muistoissani aika harmaata aikaa. Johtuneeko sen ajan musta-valkoisista valokuvista? Musiikista tulee mieleen Iltatuulen viesti, Beatles usein suomeksi esitettynä - etenkin Rööperiin ja Tyttö - sekä Katri Helenan Puhelinlangat laulaa.
Harvinaisia ovat kesäteatterissa käymiset minullakin. Enimmältään huhkin kasvien lähettyvillä, näillä näkymin yhä useammin kameran kanssa. Kuvaamiset ovat jääneet turhan vähälle.
kerran kesässä Kesäteatterissa , vaikka ei ne kummoisia ole , mutta kuuluu asiaan , sekä käynti että kepeys. meillä on edessä Heinolassa "Ilmaista rahaa "....
Vai harmaa kuuskytluku mustavalkoisineen !? Ne kuvat vasta upeita olivat ,kun musta oli musta ja valkoinen tosi valkoinen..
Huh , miten hektinen olikaan elämämme kuuskytluvulla !! Tuo Panu Rajalan blogi pitäisi kopsata ja lähettää juuri lakkinsa saaneelle jälkikasvulle --voi voi , kun heillä ei ole "sitä oikeata elämää , mitä meillä sentään silloin oli "!
Hektistä tosiaan, mutta vielä huiomemmaksi muuttui, kun siirryttiin 70-luvulle.
Lähetä kommentti