Taidemuseon kassa opasti satunnaiset kävijät oivalliseen ruokapaikkaan Salon Seurahuoneelle. Se sijaitsee tunnelmallisessa puutalossa museon ja rautatieaseman lähettyvillä Mariankadulla. Nuori kokki ja yksi tarjoilija hoitivat mallikkaasti hommansa. Ah, mikä ateria, pitkästä aikaa!
Hyvin ravittuina oli mukava kävellä takaisin Astrum-keskukseen. Saman tien retkeiltiin busseilla ensin Halikon kirkkoon ja heti perään Wiurilan kartanoon. Halikon historiallinen, tällä haavaa huputettu kivikirkko paistaa kauas etenkin iltaisin, kun sitä valaistaan. Paikalliset ovat kuulemma nimenneet sen Salon Guggenheimiksi. Kesällä sen pitäisi katto ehjänä kuoriutua esiin.
Bussissa sai mielikseen kuunnella asiansa osaavan oppaan selostuksia ikiaikaisista halikkolaispaikoista. Kuntaliitoksen myötä niistä tuli samalla osa paisuneen Salon historiaa. Tähdellistä historiatietoa tarjoiltiin myös kirkon sisällä. Alunperin pitkänomaisen rakennuksen ikä näkyy paitsi sivuosin ristikirkoksi laajentumisena myös monia tyylejä edustavina esineinä. Kuvan oikean reunan barokkisesta alttarilaitteestakin löytyy kaksi keskiaikaista puuveistosta laitteen alaosaan upotettuina.
Halikossa asuu yhä aatelisia. Kirkkosalia komistavat muun muassa Hornien ja Aminoffien vaakunat. Hornien hautakappelia ei enää ole sisällä kirkossa, mutta suvun vainajia on yhä haudattuna kirkon alla. Nykyisistä mahtajista mainittiin Björn Wahlroos, Joensuun kartanon omistaja, jolla kirkossakin on oma erityinen penkkinsä.
Vallan mainio oli käynti Wiurilan kartanomuseossa. Siellä oppaana toimi Anne Marie Aminoff, nykyinen tilanhoitaja. Matkailusta tuloja hankkiva kartano ei enää tarjoa aatelisellekaan pelkkää lekottelua, vaan mahdollisuuden näyttää puhtinsa yrittäjänä. Niinpä vanhat ponirattaatkin on Tanskassa asti kunnostutettu alkuperäisen veroisiksi ilahduttamaan lapsia. Rattaat ovat siis yhä käytössä toisin kuin kaikki muut museoon kauniisti esille astellut hevospelit. Paljon muutakin esineistöä nähtiin.
Iltahämärissä kotiin päin ajeli tyytyväinen kaksikko. Tulipa huokaistuksi, että kotimaan matkailua voisi harrastaa silloin tällöin uudestaan.
5 kommenttia:
Eipä heti tulisi mieleen, että Salossakin on niin paljon mielenkiintoista katsottavaa! Joistakin upeista näyttelyistä olen kyllä kuullut. Sitä vaan yleensä ajaa ohi Salon, kun Länsi-Suomeen päin on matka. Seuraavalla kerralla taidan pysähtyä tutkailemaan tilannetta!
Kannattaa tosiaan poiketa Salon tai varsinkin Halikon alueen kuuluisissa paikoissa kuten Rikalanmäellä. Sinne on kuulemma tehty opastein varustettu polku, jotta kävijät pystyisivät omatoimisesti perehtymään ikiaikaiseen asuin- ja hautapaikkaan, Lisää tietoja löytynee Halikon tai Salon nettisivuilta.
Wiurilan kartanon pellot on vuokrattu golf-yrittäjälle. Entisessä tallissa toimii kahvila ja joulupuoti kotimuseon lisäksi. Kaikkiin taitaa päästä pitkin viikkoa normaaleina aukioloaikoina. Upea paikka Halikonlahden rannalla!
On teillä siellä Ruotsin kulttuurin vaikutuspiirissä paljon historiallista katsottavaa! Alttarikaapit ja kartanot, voi että! Kävin Halikon kirkon sivuillakin kuvia katselemassa. (Upea on kirkko ja sopivasti kirkkokansaa loppiaisena.) Monipuolisesti on ollut nähtävää teidän retkellänne, sukututkimuspäivät vielä muun nähtävän lisäksi.
Niin ja Armfeltien mainostaminen kaiken muun ohessa unohtui, vaikka Halikossa on koulukin suvun nimellä ja Kustaa Maurin näköispatsas kirjaston edessä. Penkille kuulemma istahtaa moni kävijä kuulun kreivin viereen kuvattavaksi.
Tuosta valokuvanäyttelystä oli Hesarissa iso juttu , on ollut tarkoitus käväistä , mutta aikapula on vaivannut .Kai. Kevätkärpänen on nyt kyllä puraissut ja oikein kunnolla , sillä kulttuuri suorastaan pursuaa korvista jo ! Upeita katsomisen arvoisia paikkoja , jopa se Wahlroosin ikioma kirkonpenkki...
Lähetä kommentti