Mutkapolku

Pari kolme päivää on piisannut puuhaa polkuaskareissa. Viime syksynä nääs tuli katselluksi karsaalla katseella stradaksi karttunutta väylää mökkipihalta rantaan. Reitti syntyi luonnostaan, kun turhaksi käynyttä metsän kuivatusojaa ruvettiin täyttämään ja ottamaan ojapaikkakin pihan jatkoksi. Rytöä raivattessa puita kaatui. Oksille löytyi käyttöä, kun älyttiin täyttää kuivunut oja ensin isoilla kuusenoksilla ja jatkettiin täyttämistä havuhakkeella. Yhä polku saa vuosittain tuoreen havukatteen, kun tontin harvennushakkuu tuottaa sopivia aineksia.

Jäi ottamatta kuva siitä, miltä väylä näytti ennen kaventamista. Kaivuukone oli aikoinaan vetänyt suoran reitin kuvan etualan kohtaan, johon yhdistyy toinen, naapurin rajaan umpeutuva oja. Sitäkin on osittain täytetty pääasiassa haravointijättein. Salaoja alkaa kuvan isohkojen kivien kohdalta ja kulkee melkoisen matkan mökkitien alitse leveähköön vesiväylään, joka vie vesiä kohti vielä suurempaa Hoosojaa. Pikku hiljaa on opittu, että veden päällä täällä astellaan. Ei siis ihme, että lähimaastoissa päilyy useita lampia. Mökkiläisten on helppo kaivaa itselleen uimapaikka, kun alueen runsaasta pohjavedestä riittää raikasta elämännestettä. Useat lammet kertovat kuitenkin, että asialla on ollut soranottaja maa-aineisten myyntitarkoituksessa. Semmoisena palveli myös taustalla päilyvä uimalampi, kunnes rannoille viimeisenä myyntivirityksenä rakennettiin mökkejä 0,5 hehtaarin tonteille. Nyt yhdelle rannalle voi kulkea vaikkapa uutta mutkapolkua.

Hienosti urakka hoitui turveharkkojen avulla. Ei edes tullut kalliiksi. Netistä löytyi työstöohjeita videokuvin. Niitä katsottiin tarkkaan ja ruvettiin töihin. Kapean kaistaleen verran syntyi istutuspaikkoja, joihin tuli jo hommatuksi kolme matalan peittopajun tainta, yksi vuohenkuusama ja matala havu. Perennoista kultatyräkki, keijunkukka, rönsytiarella ja pari kolme siirtokasvia löysivät paikkansa kaistaleelta. Parasta kaikesta on se, että turveharkot tarjoavat oivan alustan sammaleille. Niiden alkuja pistelin jo sinne tänne harkkojen rakoihin. Omasta "perämettästä" irtosi kolme varpu- ja sammalmätästä vasemmalle heti kiven taakse. Kun niitä jaksaa kastella ensi alkuun uutterasti, ne toipuvat siirrosta. Niin kävi toisessa maisemointikohdassa. Yhtä hyvin onnistui isohkon sammalikon siirto puuvajan paikalta kuusten katveeseen kuistin edustalle. Niinpä olen taas monta askelta pidemmällä japanilaistyyppisen pihanurkkauksen sommittelussa. Mutkapolku on hankkeen olennainen osa.