Kuvaushommissa

Helatorstai koitti aurinkoisena. Niinpä kolmen kopla suunnisti sateen takia kertaalleen peruuntuneelle retkelle, jonka tuloksia nähdään syksyllä valmistuvassa alakerran emännän kirjassa. Siihen tulee tarinoita Liedon paikannimistä. Muutamista kohteista tarjoillaan myös kuvia. Ylle kopioidun kuvan jokin versio löytyy taatusti kirjasta, sillä se esittää Kustaa Mauri Armfeltin syntymäkotia. Lähteissä mainitaan tämän tutun aatelisen syntyneen Tarvasjoella. On syytä mainita, että pakkokeinoin toteutetun kuntaliitoksen tuloksena Tarvasjoki on nykyisin osa Lietoa.

Rakennuksen omistaa perhe, joka on kunnostanut taloa ja tehnyt toisesta pitkästä sivusta uuden julkisivun kuisteineen kaikkineen. Kuvassa näkyvä puoli säilynee entisellään. Raja Juvan kartanon pihaan kulkee hämmentävän lähellä taloa. Kartanostakin otettiin useita kuvia, mutta jääkööt kirjaan. Otoksen kuusikujasta nappasin omia aikojani sen synkeän vaikuttavuuden takia, Itse piha aukeaa avarana ja valoisana. Kartanon vaaleankeltaista päärakennusta on jatkettu 1970-luvulla niin, että julkisivu noudattaa alkuperäistä tyyliä.

Seuraava kohde oli Maisun kivi Liedon Yliskulmalla lähellä Kymppitietä. Entisajan matkalaiset kuuluvat kumartaneen kiveä matkaonnen takaamiseksi. Etenkin ensikertalaisen kumarruksen oli oltava nöyrä. Muuten kokeneemmat katsoivat aiheelliseksi kouluttaa kankeapolvista. Hänen lakkinsa saatettiin heittää kivelle. Kun lakin hakuun kavunnut selvisi alas, oli uusittava kumarrus. Ryyppyjäkin lienee vaadittu ja tarjottu. Näin asioista perillä oleva alakerran emäntä kertoili. Ja minä jätän käyttämättä parhaat kuvat kivestä. Ne nähdään vasta kirjassa.

Yliskulmalla Huilun kylää halkovan vanhan Hämeen härkätien kupeessa kohoaa ikivanha, monen myrskyn runtelema mänty. Sitä on käytetty rangaistuspuuna, johon pahantekijä sidottiin piestäväksi. Kuka uskoisi, että vielä 1880-luvulla vanki ensin hakattiin vereslihalle, ennen kuin hänet passitettiin Siperiaan.

Nykyisin puun runko palvelee geokätkijöitä. Rungon piilopaikasta löytyy rasia, jossa kirjoitustarpeiden lisäksi on laminoitu lappunen kertomassa, mihin puun on aikoinaan katsottu soveltuvan.


Muutaman lisäpyörähdyksen päätteeksi alakerran emäntä ohjasi auton ja kuvausapulaisensa Loukinaisiin. Sieltäkin löytyy Kymppitien tuntumasta melko ehyt, kaunis kyläkokonaisuus. Paikalliset talkoolaiset ovat äskettäin kunnostaneet kylän muhkean vinttikaivon. Parasta kuvaa en tähän pienentänyt, vaan sen, josta uupuu hiukan vivun kärkeä.

Mainio retki avarasi taas ymmärrystä nykyisestä kotikunnasta. Mukavalta tuntui sekin, että ihmiset ottivat auliisti vastaan jopa pihalleen, kun ykskaks autolla paikalle tupsahdettiin. Juttukavereita löytyi muualtakin. On tosiaan helppo päästä osalliseksi, kun oppaana ja pomona on syntyperäinen, perinteisiin perehtynyt paikkakuntalainen.