Samalla tuli pikaisesti vilkaistuksi, mitä muuta pientä ja mukavaa lähistöllä näkyisi. Suloiset metsätähdet kurkottivat kohti katsojaa sen näköisinä kuin pyytäisivät tulla kuvatuksi. Pyyntö kuultiin, kun kamerakin oli yhä valmiina. Vieressä kelpo tulos.
Sisällä tietokoneen ääressä vilkaisin tapani mukaisesti ennen oman tekstin tuottamista, mitä muut ovat kirjoittaneet. Seuraan vakituisesti muun muassa Otso Kantokorven Alaston kriitikko -blogia. Kuinka ollakaan, Kantokorven uusimman tekstin otsikko Puutarhat ympärillämme osui omiin tuumailuihini. Jutussa hän arvioi Arkkitehtuurimuseon näyttelyä Porraskiveltä puiden siimekseen.
Innostavalta kuulostaa, kuinka Alvar Aalto mielsi puutarhan yhdeksi kodin huoneista.”Askel ryytimaasta huoneisiin olkoon paljon pienempi vastakohta kuin kadulta tai maantieltä puutarhaan.” Kantokorpi jatkaa:"Kotien puutarhoissa on kukkinut sekä hyöty että kauneus – usein rinnakkain.
Puutarhojen suunnittelu on historiansa myötä kasvanut omaksi taiteenlajikseen. Silläkin on omat isminsä kuten kuvataiteella. On maisema- ja muotopuutarhaa ja niillä erilaisia alalajeja. On japanilaista puutarhaa ja myyttisiä esikuvia kuten Babylonin riippuvat puutarhat, yksi maailman seitsemästä ihmeestä.
Arkkitehtuurimuseo esittelee näyttelyssään seitsemäntoista suomalaista puutarhakohdetta 1700-luvulta aina 2000-luvulle asti – yksittäisistä puutarha- ja maisemakohteista kokonaisten kaupunginosien viherympäristöjen suunnitteluun. Näyttely on teemoitettu viiteen osaan: aika, koti ja piha, liikkuminen, mittakaava ja ympäristö."
Kantokorven blogitekstin innoittamana päätin elokuun loppuun mennessä käydä Helsingissä kokemassa itse, mitä näyttely tarjoaa. Ensi hätään nostin kirjapinosta esille taannoisen joululahjani, jonka kannesta otin tähän kuvan. Kuva kertokoon, että kirja on vahvistanut intoa luoda japanilaistyylinen nurkkaus mökkipihalle. Omalla tavallani tavoittelen ympäriinsä mökkipihalla sekä kauneutta että hyötyä ihan kotipuutarhojen perinteiden mukaisesti. Miksi siis ihmetellä puutarhoissaan uurastavia, kun voi hyvin perustein myöntää, että puutarha voi tekijälleen olla kuin taideteos!
6 kommenttia:
Olen aina ihaillut niitä, jotka jaksavat puutarhassaan puurtaa ja saada aikaan sekä kaunista että hyödyllistä. Itselläni ei sitä peukaloa eikä kärsivällisyyttä ole. Jokunen yrtti, hiukan salaattia ja muutama rhodopensas - muuhun en juuri yllä.
Puutarhalähiössä asuvana olen joutunut toteamaan, että naapurusto saattaa myös suhtautua ärsyttävän kriittisesti niihin ketjukolaajan kaltaisiin tyyppeihin, joille vuohenputket ja voikukat eivät ole erityisempi kiusa tai jotka eivät päivittäin haravoi tonttiaan, niin että entisen ruohikon kohdalla maaperä kaljuna kiiltää.
Ajatus puutarhasta saattaakin toisinaan olla mieltä hellivämpi kuin asia itse koettuna? Muuten käydessäni sukuni erään haaran vanhoilla asuinsijoilla läntisessä Karjalassa, alueella, joka nyttemmin kuuluu Venäjään, totesin sikäläisen puutarhaelämän miellyttävän silmääni huomattavasti enemmän kuin kotimaisen. Kasvu rehotti - kenties hoitamattomana, mutta onnellisen vapaana ja jotenkin rikkaampana ja kutsuvampana kuin kotimaan lipatuilla ja haravoiduilla puutarhatonteilla.
Kaikki kukat kukkikoot pihoilla ja puutarhoissa. Luonnollisuus on poikaa tämmöisessä metsätarhassakin, vaikka liippailen reuna-alueita. Niille on tullut hankituksi taimi poikineen. Alkaa pikku hiljaa riittää. Onneksi kasvit viihtyvät, samoin minä askareissani.
Olisitpa nähnyt, millainen ryteikkö piha oli neljä vuotta sitten. Kyyt luikertelivat ympäriinsä, olivathan ne kotonaan. Nyt ne tyytyvät "perämettään", joka tosiaan on ihan metsä. Ja itse pihalla pystyy kulkemaan kompastelematta metsätyöjätteisiin.
Eräällä vaimon sukulaistäti hankki aikoinaan samalla tapaa aika hoitamattoman talon maaseudulta. Hän lastensa avulla laittoi pihan kuntoon ja pikkuhiljaa mökkiin ilmestyivät kaikki mukavuudet. Nyt kun täti on siirtynyt joukkoon autuaitten, huolehtivat hänen lapsensa talosta ja tontista, pitävät sitä yhteisenä kesäpaikkanaan, taitavatpa vierailla siellä muulloinkin.
Venäjän puolella näkemäni pienet puutarhapalstaiset mökit saattoivat olla hoitamattomia, koska ne lienevät datsha-käytössä, eivät vakituisesti asuttuina.
Mökin piha-alueen muodonmuutos on kahden vanhuksen työn tulos. Puuha kohottaa sekä kuntoa että mielialaa. Jatkosta en kanna murhetta. Jos jälkikasvusta joku paikkaa halajaa, hän joko jatkaa hoitohommia tai jättää sikseen. Ryteiköksi ympäristö ei palaa pitkiin aikoihin, olipa seuraava asukas omaa perhettä tai vieras ostaja.
Vain yksi hoitamaton kesä ja kukaan ei muistakaan puurtamistasi ! No , puutarhaonnessa olen mukana , toki tiedän , miten ihanaa se on ! Ja muistelen juuri tällä hetkellä , miten upea voi suuri voikukkapelto olla ! Toivottavasti kyyt pysyvät poissa ...
Lähetä kommentti