Ensi pysähdys eilisellä retkellä Rymättylään osui Ajolanrantaan. Matkakumppani katseli mielikseen veneitä, sillä hän tottui sekä purjehtimaan että moottoriveneilemään miehensä yhä eläessä. Minä taas olen aivan oppimaton venejutuissa. Silti oli hauska katsella ja pohtia, kuinka nykytilalliset ovat onnistuneet muuttamaan toimintansa ajan mahdollisuuksien mukaisiksi. Uutterat nykyisännät kuuluvat poikasina olleen melkoisia hurjapäitä hyppiessään kuvan taustalla näkyviltä kallioilta mereen. He jopa rakensivat itselleen hyppytelineet, jotka purettiin, kun venevalkama alkoi saada asiakkaita. Oli pelättävissä, että joku ottaisi ja kokeilisi, miten hypyt onnistuvat korkealta kalliolta... Serkkuni poika tiesi kertoa muitakin juttuja paikan tapahtumista, kun toukokuussa edellisen kerran kävin Ajolanrannassa.
Kasvavan venepaikoituksen lisäksi Ajolan tilalla on lukuisia isoja halleja. Niissä huolletaan veneitä ja säilytetään talven yli. Hanke kuuluu saaneen EU-rahoitusta. Meitä ympäriinsä kulkeneita Rymättylään aikoinaan kiinnittyneitä kiinnosti itse tila päärakennuksineen. Sitä ei päästy kuvaamaan vahtihommansa vakavasti ottaneen koiran takia. Kirjoista on kuitenkin luettavissa, että tilalla vaikutti vielä runsas satakunta vuotta sitten isoisäni lähisukulaisia. Nämä ihmiset olivat liittyneet heränneisiin, jotka harjoittivat uskoaan tiiviisti vielä silloin, kun useimmat muut pitäjäläiset etenkin 1920 - 30-luvuilla hyörivät pirtukauppiaina.
Kirkonkylään piti päästä seuraavaksi. Entinen kunnantalo seisoo korkealla mäellä, jonka juurella sijaitsevaan kirkkoon väki on kokoontunut jo vuosisatoja. Minulle kunnantalo semmoisena kuin sen muistan pulavuosilta, merkitsee samaa kuin koko Rymättylä. Tätini näet oli kunnantalon vahtimestari, joka myös asui talossa ja hoiti jopa puhelinkeskusta yläkerrassa. Hänen suojatteinaan serkkuni ja minä pääsimme kaikkiin tilaisuuksiin, useimmiten etupenkkiin. Oli teatteriesityksiä, konsertteja, iltamia, häitä ja ties mitä muita tilaisuuksia. Kerran Henry Theel esiintyi kunnantalolla, jonka ison salin ikkunat näkyvät yllä entisenlaisina. Pyysin nimikirjoitusta ja sain sen komean kuvan kera. Rakennuksen kivijalassa toimi jonkin aikaa "kirjasto" tai paremminkin lainaamo. Kun se pääsi kunnon tiloihin, kopperosta tehtiin disko, rymättyläläisittäin "risko".
Kunnantalon pihasta suurin osa on aidattu päiväkotilaisille. Koko talo taitaa nykyisin palvella lapsukaisia ja heidän hoitajiaan, kun hallinto on kuntaliitoksen myötä siirtynyt Naantaliin. Entinen avara piha-alue on mennyttä. Silti tallella on pihan laidan tuttu mökki, munalukko ovessa. Mökistä muistan sen yhden asukkaan, pikkutädin. Hän oli invalidi, jonka luona sopi piipahtaa viemässä lämpimäisiä. Silmissäni näen, kuinka pikkutätiä käytiin aika ajoin hakemassa. Hänet autettiin tavallisiin työntörattaisiin, jollaisilla siirreltiin milloin mitäkin tavaroita. Kun muuta apuneuvoa ei ollut tarjolla, rattaat saivat kelvata.
Matka jatkui Röödilän kautta takaisin kirkonkylään. Hautausmaalla kierreltiin pitkään oudostelemassa, mihin isot puut ovat hävinneet. Traktori pörräsi ympäriinsä tasoittelemassa entisiä käytäviä sopiviksi multakerrokselle, jossa ruoho kasvaisi. Kirkon vierustoilla puut sentään ovat tallessa, ainakin olivat eilen.
Komeita puita löytyi matkakumppanin lapsuudenkodin pihasta Hyttysniemestä. Sinne tohdittiin mennä, kun osuimme ensin juttusille leppoisan sauvakävelijän kanssa. Kuultuaan miksi kuikuilimme kaukaa pellon reunalta pihalle ja sen rakennuksiin päin, hän sanoi, että voisimme hyvin käväistä pihalla asti.
Nykyinen omistaja on kunnostuttanut rakennukset, muttei koskaan käy paikassa. Jopa tie osoittatui niin ruohottuneeksi, ettei autolla olisi ollut mitään asiaa tunkea sekaan. Niinpä puskimme jalan pihaan ja vietimme tovin ihmetellen paikan rauhaa. Se ei ollut aivan rikkumaton, sillä lähipelloilta korjattiin kiivaasti heinää. Näin ensi kertaa, kuinka huippulaadukas heinä kiedotaan valkoiseen muoviin monen monta kertaa. Koko sato kuulemma myydään hevostalleille ympäri maata.
Maaseutu elää, vaikkei kalastus elätä enää edes kuuluisassa silakkapitäjässä. Taustalla häämöttää meri, josta sodan jälkeen kuviteltiin siirtolaisina paikalle asutettujen kalastajien kiskovan elantoa perheelle samoin kuin Kuolemajärvellä oli tehty. Ei onnistunut. Mutta elämisen alkuun pääsi ystävänikin perhe isovanhempineen. Käynti ei nostattanutkaan kyyneleitä silmiin, vaan hyvän mielen hyrinöitä suupieliin. Mainio reissu, tämäkin.
6 kommenttia:
Jaa, vai silakoita? Minulle tulee Rymättylästä mieleen kun kerran luin Seura-lehden tietokilpailusta kunnasta, jonka ruotsinkielinen nimi on Rimito ja jota on kutsuttu Suomen sillipääkaupungiksi. Minä ihmettelin ääneen tätä silliasiaa ja vaimon eno valisti minua kertoen että kyseessä on Rymättylä ja miten ennen radiossa oli lueteltu milloin sillinpyyntialus Saukko1 tai Saukko2 oli Pohjanmerellä tai tullut läpi Tanskan salmista, että tiesivät ihmiset varautua sillien tuloon. Mutta sielläkö onkin silakat olleet joulukaloina?
Silliä käytiin Islannin vesillä pyytämässä Saukko-laivoilla, joiden saliiden saapumista odotettiin kieli pitkällä vielä minun lapsuudessani. Mutta silakka se varsinainen pyyntikohde on ollut vuosisatoja. Taloissa oli isoja nuottaverkkoja, joista varsinkin talvisin saatiin valtavia saaliita.Jos jäätilanne sallii, nuotalla käydään yhä, muttei enää aikoihin sillinpyynnissä kaukana Atlantilla. Ihmekö siis, etteivät Kuolemanjärveltä Rymättylään tulleet kalastajat pärjänneet näillä saaristovesillä kalastamaan tottuneiden, pitkän perinteen yrittäjien kanssa.
"Kotiseuturetket" ovat kivoja ja on mielenkiintoista tutkailla entisajan elämää. - Elokuussa menen sukukokoukseen ja samalla reissulla aion käydä katsomassa tätini maatilaa Korian Vilppulassa, jota pojanpojanpoika nykyisin hoitaa ja jossa en ole vuosikausiin käynyt. Samassa kylässä elelivät isovanhempani, jotka kuolivat jo ennen syntymääni ja toisella tädilläni oli piei talo, jonka serkkuni peri. Serkkukin on ollut jo vuosia kuolleena, oli minua sukupolven vanhempi.
Kivalta kuulostaa tuleva Korian-reissusi. Onnea matkaan!
Missähän mahtaa olla Koria Vilppulassa ?!
Lieneekö missään? Enpä myöskään ole ennen kuullut Vilppulasta Korialla, mutta semmoista paikasta taitaa olla kyse.
Lähetä kommentti